sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Berlinalen satoa nähtävillä: God's Own Country, Close-Knit, Veljeni William

Heti alkuun täytyy korjata harmillinen unohdus: epähuomiossa ei tullut mainostettua hieman yli viikko sitten järjestettyä Femististä foorumia eli FemFiä. Kerran vuodessa kokoontuva tapahtuma on monenlaista ilmaista toimintaa, paneelikeskustelua, elokuvanäytöksiä ja työpajoja tarjoava syksyn valopilkku. Suosittelen seuraamaan FemFiä Facebookissa ja osallistumaan ensi vuonna taas meininkeihin.

Sitten varsinaiseen asiaan:

Teatterilevityksessä God's Own Country


Keväällä Berlinalen elokuvajuhlilla nähty brittielokuva God's Own Country on tulossa tulevana perjantaina Suomessa teatterilevitykseen. Yorkshiren maaseudulle sijoittuvaa draamaa esitettiin syyskuussa täysille saleille Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla (kirjoittamani katalogiteksti). Elokuva kertoo perheensä maatilalla työskentelevästä äreästä Johnnysta, joka löytää yllättäen lämmön sydämestään, kun romanialainen Gheorghe saapuu tilalle töihin.

Annan tälle elokuvalle vilpittömimmän suositukseni; suunnitelmissa on mennä katsomaan se itsekin uudestaan. Kauniin rakkaustarinan lisäksi juuri työntekoa on kuvattu viehättävän arkisella arvostuksella. Melankolisesta tunnelatauksesta ja siniharmaista maisemista huolimatta elokuva ei ole ankea tai ahdistava, vaan toiveikas ja kohottava.


(Muuten, Facebookista löytyy nykyään Helsingin pienet elokuvateatterit -niminen sivu, joka listaa muiden kuin Finnkinon näytösaikoja perjantaisin.)

Orionin Kuukauden elokuvana Close-Knit


Orionissa nähdään marraskuussa viidesti toinen Berlinalen ja R&A:n suosikki, Naoko Ogigamin draama Close-Knit. Elokuva kertoo Tomo-tytöstä, joka päätyy Makio-enonsa luokse asumaan, kun yksinhuoltajaäiti lähtee omille teilleen. Uusperheen täydentää enon transsukupuolinen tyttöystävä Rinko. Hyväntuulisessa elokuvassa kolmikko opettelee elämään yhdessä.


Kyseessä saattaa hyvinkin olla ensimmäinen japanilainen mainstream-elokuva, joka käsittelee trans-aiheita. Olin Berlinalessa queer-elokuville jaettavan Teddy-palkinnon juryssa, ja annoimme kakkospalkinnon tälle elokuvalle. Keskustelua herätti miesnäyttelijän valinta Rinkoksi –  Japanissa ilmeisen suosittu Toma Ikuta suoriutuu kyllä hyvin herkän äidillisestä roolistaan. Kyseessä on lopulta melko perinteistä perhekuvaa tarjoileva, selkeästi suurelle yleisölle suunnattu, mutta sellaisena varsin sympaattinen elokuva.

Netflixissä Veljeni William


Kesästä asti on ollut suunnitteilla blogaus televisiosuosituksista, mutta en ole vielä sitä ehtinyt viedä loppuun asti. Mainittakoon tässä yhteydessä Yance Fordin ohjaama Veljeni William (Strong Island), ihan vaan sillä aasinsillalla, että se oli myös helmikuisen Berlinalen ohjelmistoa – ja olisi saattanut olla R&A:ssakin, jos Netflix ei olisi napannut elokuvaa ensin.

Erittäin tyylikkäästi kuvatussa, Sundancessa palkitussa dokumenttielokuvassa Ford kertoo tarinan murhatusta veljestään, jonka tappajaa ei koskaan tuomittu. Elokuva kuvaa hienosyisesti keskiluokkaisen Fordin perheen historiaa aina vanhempien kohtaamisesta alkaen, ja rakentaa sitä kautta kuvaa mustien amerikkalaisten elämästä rasistisessa maassa, jossa oikeuslaitokseen ei voi luottaa. Tyylillisesti mieleen tulee dokumentaristilegenda Errol Morrisin työt. Queer-tematiikkaa elokuvaan tulee ohjaaja Fordin omasta taustasta.