sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Orionin kevät 2016

Parin viikon päästä Orionissa alkaa jälleen uusi kausi. Alla on koostettuna kevään elokuvia ja sarjoja, jotka saattaisivat kiinnostaa tämän blogin lukijakuntaa. Elokuvat on lueteltu esitysjärjestyksessä.

Jacqueline Audry, Vaalea viettelijätär 15.1.
Arkiston kätköistä -nimen alla yhden esityksen saava ranskalaislänkkäri on viime vuosina "löydetyn" varhaisen naisohjaaja Jacqueline Audryn työ vuodelta 1954.



Lina Wertmüller, Rakkautta ja anarkiaa 19.1. & 22.1.
Kiinnostaako nähdä teos, josta Suomen suurin elokuvafestivaali otti nimensä? Mussolinin 1930-lukua kuvaava elokuva vuodelta 1972 oli Lina Wertmüllerin läpimurto. 

Rachel Talalay, Tank Girl 2.2.
Sarjakuvafilmatisointeja esittelevässä sarjassa nähdään australialainen, feministis-postapokalyptinen tarina. 

Jean Cocteau, Orfeuksen testamentti 2.2. & 4.2.
Monilla taiteen aloilla menestyneen, avoimesti biseksuaalin Cocteaun "elokuvallinen tilinpäätös", jossa nähdään aikakauden suuria nimiä Picassosta Françoise Saganiin.



Musidora 9.2.–17.4. 
Varhaisesta Les Vampires -elokuvasarjasta tähteyteen nousseelta Musidoralta (1899–1957) nähdään myös omia ohjauksia kinokonsertissa, jota säestää Ääniteknillisen laboratorion orkesteri.

Margarethe von Trotta, Sisarukset 13.2. & 27.4.
Jos missasit von Trottan viimekeväisen Orionin vierailun, nyt on mahdollista paikata yhden elokuvan verran. Baader-Meinhofin aikakauteen sijoittuvassa elokuvassa käsitellään kahden sisaruksen kautta mm. terrorismia ja ideologiaa.

Kim Longinotto, Love Is All: 100 Years of Love & Courtship 14.2. 
Erinomainen dokumentaristi Longinotto kävi läpi elokuva-arkistoja ja hahmotteli kollaasin rakkaudesta valkokankaalla. Viehättävä, nostalginen elokuva erityisesti cinéfiileille. Mukana mm. kohtauksia Stephen Frearsin homoelokuvasta My Beautiful Laundrette (1985).


Ridley Scott, Thelma & Louise 14.2. 
Ystävänpäivään on myös sijoitettu amerikkalaisklassikko, jossa Geena Davisin ja Susan Sarandonin maailman päähän potkimat naiset löytävät iloa toisistaan eeppisellä road tripillä.

Agnès Varda 1.3.–10.4.
Vaikka Vardaa mainostetaan kevään "dokumenttitähtenä", mukana sarjassa ovat myös keskeiset fiktiot. Itselleni tämä on kevään keskeinen sarja, josta aion käydä katsomassa ainakin kaikki ennestään näkemättömät.

Martin Waltz, Tappajakondomi 1.3. 
Joskus teini-ikäisenä tuli kahlattua kaikki Königit mitä Tikkurilan kirjastosta löytyi. Tämä filmatisointi on näkemättä. "Homoseksuaalin etsivän missiosta tulee henkilökohtainen, kun hän selvittää nuhjuisessa varvihotellissa peniksensä menettäneiden miesten mysteeriä."


Samira Makhmalbaf, Kello 5 iltapäivällä  2.3. & 5.3.
Sodankylässäkin vierailleen iranilaisohjaajan teos vuodelta 2003 sijoittuu Afganistaniin, talibanhallinnon kukistumisen jälkeiseen sekasortoon.

Kauhun kuningatteret 29.3.–29.4.
Tukholman Cinemateketistä kopsatussa sarjassa esitetään naisohjaajien kauhua, mukana mm. tuore A Girl Walks Home Alone at Night.

Tuija Halttunen, Mielen tila 1.4.
Dokumenttielokuva, jossa tutustutaan rikosoikeudenkäynteihin liittyviin mielentilatutkimuksiin. Ylen sivuilta voi lukea lisää, vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.

Peter Jackson, Taivaalliset olennot 12.4. & 14.4.
Tositapahtumiin perustuvassa uusiseelantilaistarinassa teinityttöjen intohimoinen rakkaus johtaa veriseen loppuun.

Luchino Visconti, Kuolema Venetsiassa 13.4. & 15.4.
Avoimesti homoseksuaali Visconti ohjasi uransa loppupuolella filmatisoinnin Thomas Mannin teoksesta, jossa säveltäjä käsittelee kuolevaisuuttaan kiintymällä kauniiseen nuoreen mieheen.


Liliana Cavani, Yöportieri 14.4. & 16.4.
Charlotte Rampling on ajankohtainen Suomessa teattereihin vastikään tulleen 45 vuotta -elokuvan myötä. Aikoinaan 70-luvulla kohahduttanut kulttielokuva Yöportieri kuvaa entisen natsiupseerin ja keskitysleiriltä selvinneen naisen sadomasokistista suhdetta.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

PÄIVITETTY: Vuoden 2015 parhaat, 18 + 8

John Waters on korkannut loppuvuoden best of -listat perinteikkäällä top kympillään. Siinä on useita erinomaisia elokuvia: Tom à la ferme oli omassa top 3:ssa itselläni viime vuonna kun sen näin ensimmäistä kertaa. The Forbidden Room (Guy Maddin & Evan Johnson) Mad Max: Fury Road (George Miller), The Diary of a Teenage Girl (Marielle Heller) ja Tangerine (Sean Baker) niin ikään olivat erinomaisen viihdyttäviä teoksia.

Tästä inspiroituneena päätin itsekin katsoa vuotta taaksepäin. Uusien lisäksi listaan suosikkini niistä vanhemmista elokuvista, jotka satuin näkemään tämän vuoden aikana. Jos joulukuun aikana tulee vielä eteen jotain aivan maagista, käyn niitä tänne päivittämässä. Asteriskilla * merkityt ovat olleet Suomessa teatterilevityksessä. Elokuvat on lueteltu siinä järjestyksessä, jossa olen ne nähnyt.

Uudet elokuvat

 

Frida Parkfors & Lasse Barkfors, Pervert Park (2014)
Dokumenttielokuva floridalaisesta seksuaalirikollisten asuinalueesta.

Ana Lily Amirpour, A Girl Walks Home Alone at Night (2014)
Tyylikäs elokuva skeittaavasta vampyyrinaisesta Bad Cityssa.


Ava DuVernay, Selma (2014)
Vavahduttava elokuva Martin Luther King Jr:sta ja hänen lähipiiristään historiallisena hetkenä.

July Jung, A Girl at My Door (Dohee-ya, 2014)
Eteläkorealainen mysteeritarina laiminlyödystä tytöstä ja pikkukaupunkiin saapuvasta poliisinaisesta.

Małgorzata Szumowska, Body (Cialo, 2015)
Puolalainen elokuva miehestä, hänen tyttärestään ja tyttären terapeutista, teemoina ruumiillisuus ja kuolema.

* Miroslav Slaboshpitsky, The Tribe – Heimo (Plemya, 2014)
Raadollinen ukrainalaiselokuva kuurojen sisäoppilaitoksessa elävistä pikkurikollisista teineistä.

Abderrahmane Sissako, Timbuktu (2014)
Jihadistisotilaiden kontrolloimassa kylässä asukkaat yrittävät elää parhaansa mukaan.

* Laura Poitras, Citizenfour (2014)
Dokumenttielokuva Edward Snowdenista.

Lucie Borleteau, Fidelio, l'odyssée d'Alice (2014)
Naisen eroottinen matka merillä.

Bruno Dumont, P'tit Quinquin (2014)
Vinksahtanut musta komedia pikkukylän poliisista, tämän apurista ja pikku-Quinquinista.


Laura Bispuri, Sworn Virgin (Vergine giurata, 2015)
Albanialainen naiseksi syntynyt, miehenä elävä Mark matkustaa Italiaan tapaamaan siskopuoltaan.

Peter Strickland, The Duke of Burgundy (2014)
S/m-suhteessa elävä naispari tutkii perhosia ja valta-asetelmia.

* Peter Greenaway, Eisenstein in Guanajuato (2015)
Neuvosto-ohjaaja Sergei Eisenstein homostelee ja tekee elokuvaa Meksikossa.

Jessica Hausner, Amour fou (2014)
Omintakeisessa komediassa rasittava runopoika ja tämän päättämätön rakastajatar angstaavat 1800-luvun alussa.

James Ponsold, The End of the Tour (2015)
Jason Segel tulkitsee koskettavasti itsemurhaan päätynyttä kirjailija David Foster Wallacea melankolisessa kirjailijamuotokuvassa.


Amber Fares, Speed Sisters (2015)
Dokumentissa seurataan palestiinalaisnaisten rallitiimiä.

Apichatpong Weerasethakul, Cemetary of Splendour (Rak ti Khon Kaen, 2015)
Nainen hoitaa sotilasta sairaalassa thaimaalaisen ohjaajamestarin uusimmassa elokuvassa.

J.J. Abrams, Star Wars: The Force Awakens (2015)
Avaruussaga jatkuu samanaikaisesti sekä nostalgisena että nykyaikaan päivitettynä.

Arkistoelokuvat

 

Margarethe von Trotta, Katkera herääminen (Das zweite Erwachen der Christa Klages, 1978)
Charles Lane, Sidewalk Stories (1989)
John Cassavetes, Shadows (1959)
Mike Leigh, High Hopes (1988)
Zhangke Jia, Still Life (Sanxia haoren, 2006)
Chantal Akerman, News from Home (1977)
Claire Denis, 35 rhums (2008)
Xavier Beauvois, Le petit lieutenant (2005)

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Superviikonloppu: FemF ja TransHelsinki

Tällä viikolla Helsingissä järjestetään kaksi risteävää tapahtumaa, joissa molemmissa on runsas ohjelmisto: TransHelsinki alkoi jo ja Feministinen foorumi (FemF) ajoittuu lauantaihin 21.11. Alla poimintoja ohjelmistosta populaarikulttuurista kiinnostuneille feministeille, muutama elokuvanäytöskin on luvassa.

PERJANTAI 20.11.

Klo 19 TransHelsinki: Elokuvia ja sidontaa (Esitystaiteen keskuksella Suvilahdessa)
Wonderlustin ja Transforcesin illanvietossa katsotaan pornotähti Buck Angelista kertova dokumenttielokuva Sexing the Transman sekä tutustutaan japanilaiseen sidontaan.

LAUANTAI 21.11.

Klo 10.45 Miten olla nainen hiphop-kulttuurissa (Arbis, huone 35)
Ruskeat tytöt -blogin Koko Hubaran järjestämässä tilaisuudessa pyritään luomaan turvallinen tila keskustelulle hiphop-kulttuurin kompleksisuudesta.

Klo 13.45 Naistoimittajat ry:n elokuva- ja keskustelutilaisuus (Arbis, huone 11)
Elokuvana nähdään Marzia, ystäväni -dokumentti ja aiheena on tasa-arvo vientituotteena.

Klo 13.45 Meat Market on Stage: Female Flesh in Today's Theatre (Arbis, juhlasali)
Englanninkielisessä tilaisuudessa käsitellään ruumiin autonomiaa valkoisten cis-miesten dominoimalla teatteri- ja performanssitaiteen kentällä.

Klo 15.15 Femtastic goes FemF (Arbis, juhlasali)
Ruotsinkielisessä, interaktiivisessa tilaisuudessa Femtastic-kollektiivi kertoo toiminnasta musiikkialalla.

Klo 15.15 Suomi 100 – sateenkaaren väreissä (Arbis, huone 12)
Vuonna 2017 juhlitaan satavuotiasta Suomen valtiota. Miltä se näyttää feministisestä näkökulmasta? Setan järjestämässä tilaisuudessa puhutaan myös vuoden hlbtiq-taide- ja kulttuuriohjelmasta.

Klo 19.30 alkaen TransHelsingin ja FemFin yhteiset iltabileet (Mascotissa Neljännellä linjalla)
Neljä esiintyjää ja myöhäisillassa dj-soittoa, lisätiedot FB-eventistä.

SUNNUNTAI 22.11.

Klo 17.15 Intersektionaalisuus ja representaatiot elokuvissa (Dubrovnikissa Eerikinkadulla)
Mainitsin tästä Lens Politican ja FemFin yhteisestä keskustelutilaisuudesta jo edellisessä postauksessani, mutta nostan se nyt uudestaan esiin, sillä lupauduin tällä viikolla itsekin panelistiksi tilaisuuteen. Tulkaa mukaan keskustelemaan kiehtovasta aiheesta!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Intersektionaalisuutta ja mediakritiikkiä Lens Politicassa 13.–22.11.2015

Lens Politican alaotsikko on yhteiskunnallisen elokuvan ja taiteen festivaali. Poimin marraskuisesta ohjelmistosta kaksi mielenkiintoista näytöstä, joihin liittyy myös keskustelutilaisuudet.

The Amina Profile + Faktantarkistus ja journalismi
Pe 20.11. klo 17 alkaen Andorra & Dubrovnik
Lokakuun alussa Ääriviivoja-festivaalillakin nähty Sophie Deraspen dokumentti The Amina Profile kertoo A Gay Girl in Damascus -keissistä, jonka käänne jätetään esittelytekstissä spoilaamatta, joten eipä paljasteta sitä tässäkään. Kuten keskustelutilaisuuden otsikosta voi arvata, tarinassa on keskeisessä osassa Syyrian tilanteen lisäksi median rooli tiedonvälittäjänä sosiaalisen median aikakaudella. Jos on kuitenkin halua tietää enemmän asiasta jo ennen näytöstä, tässä Afterellenin artikkelissa taustoitetaan keissi.

Daphne or the Lovely Specimen & Manislam + Intersektionaalisuus ja representaatiot elokuvissa
Su 22.11. klo 16 alkaen Andorra & Dubrovnik
Kahdessa hyvin erilaisessa elokuvassa käsitellään sukupuolta. Pidempi Nefise Özkal Lorentzenin dokumentti Manislam tutkii mieheyttä ja maskuliinisuutta muslimiyhteisöissä eri puolilla maailmaa. Turkkilais-norjalaisen ohjaajan tavoitteena on ollut purkaa käsityksiä patriarkaalisista perinteistä. Näytöksen jälkeinen keskustelutilaisuus järjestetään yhteistyössä Feministisen foorumin kanssa.

torstai 5. marraskuuta 2015

Queer-elokuvia Helkkareilla 11.–14.11.

Helkkarit eli HLEF eli Helsingin lyhytelokuvafestivaali (ent. Kettupäivät) alkavat keskiviikkona 11.11. Andorra/Dubrovnik-kompleksissa. Pitkäikäisessä tapahtumassa on tänä vuonna mukana queer-lyhäreitä: Queer Mirror -näytös on koottu yhteistyössä Torino Lesbian & Gay Film Festivalin kanssa ja esitetään ke 11.11. klo 17 Andorrassa sekä to 12.11. klo 20 Dubrossa.

Lisäksi Sexy Time avec Vladan und Alexei -näytökset I ja II kuulostavat mielenkiintoisilta. Laiskasti lainaan nyt suoraan festivaalin tiedotteesta:
"[Alexei] Dmitriev on pietarilainen kokeellisen elokuvan ohjaaja ja [Vladan] Petkovic serbialainen elokuvatoimittaja, jotka ovat kiertäneet yhdessä eurooppalaista festivaalikenttää esittäen seksiä ja hulluutta käsitteleviä lyhytelokuvia. HLEFissä nähdään kaksi eri kokonaisuutta. Torstai-iltana Dubrovnikin puolella esitetään klubiolosuhteisiin sopiva viihteellisempi paketti ja perjantaina Andorrassa taiteellisempi kokonaisuus."

Ensimmäinen näytös on to 12.11. klo 22 Dubrossa ja toinen pe 13.11. klo 17 Andorrassa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kotimaisen studiokauden naistekijät Orionissa marraskuussa

Lauantaina 7.11. elokuvateatteri Orionissa järjestetään yksi KAVIn merkkitapahtumista syyskaudella. Nainen on valttia? -seminaarissa keskitytään naisiin kameran takana, sekä studiokauden elokuvassa että nykyään. Seminaari alkaa tutkijoiden esityksillä ja iltapäivällä mukaan keskusteluun liittyvät nykytekijät paneelikeskustelussa.


Seminaariin liittyy myös esityssarja, jossa nähdään torstaina 5.11. Nainen on valttia, näyttelijä Ansa Ikosen ainoaksi jäänyt ohjaustyö vuodelta 1944. Seuraavalla viikolla on luvassa vielä varhaisempi naisohjaajan elokuva Onnenpotku vuodelta 1936, ohjaana Glory Leppänen, jolle teos jäi niin ikään ainoaksi ohjaustyöksi. Molemmat elokuvat ovat tyylilajiltaan komedioita.

Lisäksi sarjassa nostetaan esille myös naiskäsikirjoittajia. Erityisen kiinnostava on aikansa kansainvälinen menestys Valkoinen peura (1952, ohj. Erik Blomberg), jonka käsikirjoituksessa oli mukana elokuvan päätähti Mirjami Kuosmanen. Lappiin sijoittuvan elokuvan esittelyssä kerrotaan: "Kantavaksi ideaksi kiteytyi naisen muuttuminen peuraksi: noituus, joka puhkeaa määrätyissä olosuhteissa ja aluksi vasten naisen tahtoa, kunnes hän vähitellen ryhtyy käyttämään taikavoimaansa tietoisesti ja tuhoavasti." Varsin kiehtovalta kuulostaa. Näytökset 11.11. ja 18.11.


tiistai 20. lokakuuta 2015

Vinokino Turussa ja Helsingissä loka-marraskuussa

Kolmatta vuosikymmentään käyvä Vinokino-elokuvafestivaali käynnistyy tällä viikolla 23.10. Turussa ja saapuu parin viikon päästä 6.11. Helsinkiin. Lisäksi näytöksiä järjestetään Oulussa ja Tampereella. Kyseessä on Turun seudun Setan järjestämä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin keskittyvä festivaali. Olin itse mukana festivaalin ohjelmistoryhmässä vuoteen 2009, jonka jälkeen olen seurannut festivaalia yleisön joukosta.

Elokuvia on tänä vuonna 14 pitkää ja 4 lyhytelokuvakoostetta.  Alla suositukseni tuosta joukosta.


Desiree Akhavan, Appropriate Behavior
Sundancen festivaalilla 2014 debytoinut elokuva on jostain kumman syystä jäänyt tähän asti huomiotta kotimaisilla festivaaleilla. Onneksi Vinokino tuo sen vihdoin tännekin. Ohjaaja-käsikirjoittaja Akhavan esittää pääosaa, persialais-amerikkalaista, biseksuaalia Shiriniä, jonka eroprosessia elokuvassa seurataan. Pari- ja seksisuhteiden lisäksi Shirin pohtii kaapista ulostuloa konservatiivisille vanhemmilleen.

Nuoresta, trendikkäästä newyorkilaisnaisesta kertova elokuva vertautuu helposti tv-sarjoihin Girls ja Broad City, mieleen tulee myös mainio elokuva Obvious Child, jossa niin ikään käsiteltiin vakavia aiheita komediallisessa kehyksessä. Appropriate Behaviorissa itsetietoinen hipsterikulttuurin satirisointi tuntui välillä liian helpolta vitsiltä, mutta kokonaisuutena elokuva viihdytti.

Keskeisten queer-elokuvafestivaalien lisäksi elokuvaa on esitetty mm. Lontoon ja Tukholman elokuvajuhlilla. Katso traileri.


Ester Martin Bergsmark, Nånting måste gå sönder
Toinen suositukseni on jo nähty Suomessakin (Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla), mutta ansaitsee kyllä lisäesityksiä. Elokuva perustuu Eli Levénin kirjaan; ohjaaja Bergsmark teki Levénin kanssa yhteistyötä jo edellisessä semidokumentaarisessa elokuvassaan Pojktanten.

Parikymppisten tukholmalaisnuorten orasteleva rakkaustarina on erinomaisesti roolitettu. Sebastianin/Ellien roolissa nähtävä Saga Becker voittikin naispääosa-Guldbaggen keväällä. Karismaattinen Iggy Malmborg kanavoi James Deania ja kaikkia muitakin saavuttamattomia teini-idoleita vakuttavasti. Elokuva on visuaalisesti viileän tyylikäs kuin fan – katso vaikka traileri.


Blair Dorosh-Walther, Out in the Night
Dokumenttivalikoimasta nostan esiin yhdysvaltalaiselokuvan Out in the Night, jota en tosin ole vielä nähnyt. Aihe kuitenkin on kiinnostava ja ajankohtainen, kun amerikkalaisen poliisilaitoksen ja oikeusjärjestelmän rasismi on ollut otsikoissa viime aikoina. Elokuva kertoo mustista lesboista, jotka joutuivat syytteen alle puolustettuaan itseään kadulla seuraillutta ahdistelijaa vastaan.

Suomessakin kaipaamme keskustelua ja ymmärrystä rodun, luokan, sukupuolen ja seksuaali-identiteetin intersektioista, joten on hyvä että näitä aiheita pidetään esillä myös festivaaleilla. Daily Beastin artikkelissa on lisätietoa tapauksesta ja elokuvasta.

Ei vain elokuvia: Peijakas!-bileet Dubrovnikissa
Ilahduttavan pitkään pinnalla pysynyt queer-feministinen klubi Peijakas! juhlii lauantaina 7.11. Vinokinoa Dubrovnikissa. Illan esiintyjänä nähdään syksyn aikana kovassa nosteessa ollut Draama-Helmi, eli hyvät bileet ovat tiedossa. Katso Draama-Helmin Kukkuu-video. Tapahtuma Facebookissa.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Katsaus syksyn ja alkutalven teatteriensi-iltoihin

Tämän blogin kirjoittamisessa eniten iloa minulle tuottaa pääkaupunkiseudun pienten kulttuuritoimijoiden tuominen esille ja heidän jännittävän, monipuolisen ohjelmistonsa promoaminen. Levitykseen pääsevissä elokuvissa kun normatiiviset tarinat ja suoraan sanoen aivan helvetin ankea nais- ja mieskuva ovat tarpeettoman yliedustettuina. Ajattelin kuitenkin tässä kirjoituksessa löytää kaupallisesta tarjonnasta jotain viihdykettä, joka voisi kelvata queer-feministiselle katsojalle.

Perjantain Nyt-liitteen menosivuilta laskin 54 nimikettä, jotka pyörivät tällä elokuvaviikolla (siis 9.–15.10.) elokuvateattereissa. Osa näistä on enää hyvin rajoitetusti esillä, mutta luku on silti aika hyvä. Mutta jos on kiinnostunut queer-tarinoista, monipuolisista naishahmoista tai ylipäänsä normeja rikkovasta ihmiskuvasta, valikoima kapenee huomattavasti.

Itseäni ilahduttanut queer-tarina löytyy Peter Greenawayn elokuvasta Eisenstein in Guanajuato, joka on poistumassa ohjelmistosta. Hieman sentimentaalinen, mutta melko vetävästi kuvattu The Imitation Game on näköjään edelleen nähtävissä Kino Engelissä. Toisella brittiläisellä tositarinalla Pridella on myös pari esitystä Tikkurilan Bio Grandissa. Näiden molempien ansiona voi pitää queer-historian nostamista laajempaan tietoisuuteen.


Siinäkö ne olivat? Aika lailla siinä. Kaikkea en tietenkään ole nähnyt, ja on toki elokuvia, joiden sivujuonteista löytyy, no, sanotaan sitä vaikka queer-sensibiliteetiksi.  Kävin läpi Filmikamarin sivuilta myös loppuvuoden ensi-illat ja ei kovin lupaavalta näytä. Ainoa silmään sattunut on Mika Kaurismäen Tyttökuningas (Girl King), kansainvälinen tuotanto, joka kertoo normeja rikkoneesta Ruotsin kuningatar Kristiinasta. Ensi-ilta on merkitty 11.12.

Elokuvan on käsikirjoittanut kanadalainen Michel Marc Bouchard, joka ollut käsikirjoittajana queer-elokuvissa Lilies sekä Tom à la ferme. (Jälkimmäinen noista on yksi viime vuosien suosikkejani, mielestäni ohjaajansa Xavier Dolanin paras.) Kaurismäen valinta Tyttökuninkaan ohjaajaksi sen sijaan on yllättävä: hänellä ei ole juurikaan kokemusta epookista saati naistarinoista. Odotuksia ei nosta trailerikaan, joka saa elokuvan näyttämään pompöösin televisioelokuvamaiselta. The Hollywood Reporter on arviossaan tyly.


Vuoden vaihteen jälkeen odotukset nousevat, kun palkintokauden elokuvat alkavat pyöriä teattereissa. Todd Haynesin Carol, joka arvioiden mukaan on varsin onnistunut, on odotetuimpien joukossa. Suomen ensi-iltapäivää ei ole vielä tiedossa.

Jos ei queer-näkökulmasta ole tämän enempää tarjolla, niin mitä muuta feministikatsoja voisi elokuvateattereissa valita? Suosittelen kahta dokumenttia, jotka ovat toimivia teatterielokuvia ja joista voi myös löytää yhtäläisyyksiä. Molemmissa on kyse taiteilijoista, joilla on vahva intohimo omaa taiteenlajiaan kohtaan, ja molemmissa on runsaasti intiimiä kuvamateriaalia päähenkilöistään.

Lisäksi molemmat käsittelevät kuuluisuuden hintaa ja erityisesti julkisuudessa olevia naisia kohtaan asetettuja paineita. Toinen selvisi skandaaleistaan ehjin nahoin, toisen paparazzien jahti tappoi – tai ainakin se tulkinta puskee elokuvasta vahvasti läpi. Kyseessä ovat siis Ingrid Bergman – omin sanoin ja Amy.


Psykologisesti rikkaita naispäähenkilöitä löytyy muun muassa elokuvista Ida, jota on veivattu jo helmikuulta asti, sekä Kaukana maailman menosta, joka kylläkin keskittyy vahvasti heteroromanssiin. Jälkimmäisen elokuvan lähdeteoksen, Far from the Madding Crowd -kirjan, tunteva ystäväni pahoitteli, että filmatisoinnissa on häivytetty yhteiskunnallinen analyysi, mutta itselleni elokuva kyllä toimi sellaisenaan, korkean tuotantoarvojen pakahduttavana epookkimelodraamana. Elokuvaa katsoessa ajattelin, kuinka hienoa on että tällaisia historiallisesti naisten arvostamia ja siksi halveksuttuja lajityyppejä pidetään elossa.

Mad Max: Fury Roadin feministisyyttä on mielestäni liioiteltu pahasti julkisuudessa, mutta onhan se ilahduttavaa nähdä toiminnallinen naispäähenkilö viihdyttävässä toimintaelokuvassa. Tämäkin on tosin poistumassa ohjelmistosta eli kannattaa pitää kiirettä, jos sen haluaa nähdä valkokankaalta.

Vasta ensi-iltaan tulleen Saara Cantellin Onnelin ja Annelin talven sen sijaan ennättää varmasti nähdä. Kotimaisilla lastenelokuvilla on mennyt vuosia jo varsin hyvin, joten pitkää ikää tällekin jatko-osalle voi ennustaa. On ensisijaisen tärkeää, että näitä tyttötarinoita tehdään, ja laadukkaasti. Tämä elokuva on muuten tähän mennessä mainitsemistani ainoa, jonka on ohjannut nainen.


Syksyn aikana naisohjaajien teoksia on näillä näkymin tulossa vain muutama – ei mikään ihanteellinen tilanne siis. Ruotsalaisen Sanna Lenkenin Pieni siskoni (Min lilla syster) on sisarustarina, joka käsittelee itsetuntoa, teini-iän alkamista ja syömishäiriöitä. Siitä seuraavalla viikolla ilmestyy Angelina Jolie Pittin ohjaama ja käsikirjoittama parisuhdedraama Meren äärellä (By the Sea, traileri), jossa hän esiintyy yhdessä miehensä Brad Pittin kanssa.

Paljon olisi siis tehtävää, että kaupallinen elokuvateatteritarjonta monipuolistuisi. Käykää siis katsomassa näitä harvoin tarjolle tulevia "pienen yleisön" elokuvia, tukekaa epäkaupallisia tapahtumia ja vaatikaa parempia elokuvia teattereihin!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Speed Sisters MEFAssa su 11.10.

MEFA, eli The Middle Eastern Film & Arts Festival, on yksi Helsingin elokuvafestivaaliskenen tuoreimmista tulokkaista. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma on ohjelmistoltaan kunnianhimoinen ja yhden kokemani näytöksen perusteella lämminhenkinen tapahtuma.


Tänä syksynä MEFAssa on mahdollisuus nähdä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla ihastuttanut tuore dokumentti Speed Sisters, vieläpä ilmaisnäytöksessä. Amber Faresin ohjaamassa elokuvassa seurataan palestiinalaisen naisrallitiimin jäsenten elämää ja kisoja.

Naiset ovat kaikki erilaisia persoonia ja hyvinkin erilaisista taustoista, mutta kaikkien arkeen vaikuttaa Israelin miehityksen mukanaan tuoma väkivalta. Vetävästi leikattu, hauska ja liikuttava elokuva rikkoo stereotyyppejä niin arabinaisista kuin -miehistäkin. Mukana on myös paljon musiikkia Lähi-idästä.

Näytös Alppilan kirkolla sunnuntaina 11.10. klo 17. Katso festivaalin muu ohjelma täältä.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Dyke Hard Arbiksella la 17.10.

Alkuvuodesta Berlinalessa esitetty ruotsalaiselokuva Dyke Hard (traileri) saa ensiesityksensä Suomessa Regnbågshelgen-tapahtumassa Töölön Arbiksella lauantaina 17.10. Kyseessä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ruotsinkielisessä Suomessa ajavan Regnbågsankan-järjestön vuosittainen tapahtuma.


Dyke Hard, sarjakuvataiteilija Bitte Anderssonin esikoisohjaus, on b-elokuvatyyliin toteutettu, värikäs musiikkielokuva. Se sai alkunsa feikkitrailerista ja on toteutettu yhteisöllisesti, tosin myös Svenska filminstitutetin tuella. Andersson omisti aiemmin Tukholman queer-skenen keskiössä olleen Hallongrottan-kirjakaupan, jonka toiminta loppui muutama vuosi sitten.

Tapahtuman Facebook-sivulta voi katsoa lisätietoja. Elokuva saa lisäesityksiä Suomessa Vinokino-festivaalilla myöhemmin syksyllä.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Neitoperho Bio Rexissä sunnuntaina 11.10.

Jos olisi pakko nimetä yksi suosikki kaikista näkemistäni kotimaisista elokuvista, valinta olisi yllättävänkin helppo. Auli Mantilan ohjaamassa Neitoperhossa (1997) kaikki elementit osuvat yhteen ja lopputulos on kerta toisensa jälkeen kiehtova teos.


Ansaitusti Jussilla palkittu Leea Klemola tekee huikean vimmaisen roolisuorituksen pakosalle lähtevänä Eevinä, jonka kohtaamiset tien päällä eivät meni ihan nappiin. Elina Hurmeen esittämä Ami-sisko oli ensimmäisiä avoimesti homoseksuaaleja hahmoja suomalaisessa elokuvassa. Lisää elokuvasta voi lukea Elonetistä.

Neitoperho on mahdollista nähdä Bio Rexissä sunnuntaina 11.10. klo 14. Kyseessä on osa tribuuttisarjaa, joka juhlistaa Lasipalatsin upeaa elokuvateatteria ennen kuin se menee remonttiin. Remontti taasen liittyy Amos Anderssonin taidemuseon laajentumiseen Lasipalatsin tiloihin. Tribuuttisarjasta lisää tapahtuman Facebook-sivulta.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Claire Denis Orionissa 29.9.–25.10.

Ensi viikolla alkaa Orionissa seitsemän elokuvan Claire Denis -retrospektiivi. Kyseessä on yksi arvostetuimmista ranskalaisista nykyohjaajista, yksi omista suosikeistani myös. Onnistuin näkemään homoeroottisen muukalaislegioonatarinan Beau travail (1999) tuoreeltaan ja pari vuotta sitten uudestaan valkokankaalta; se jättää edelleen vahvan tunteen pitkäksi aikaa.


Denis on erityisen hieno näyttelijöiden ohjaaja: Beau travail'n Denis Lavantin lisäksi mm. Isabelle Huppert tekee hienon suorituksen niin ikään Afrikkaan sijoittuvassa, karussa White Materialissa (2009). Suosittelen myös seitsemän vuoden takaista isä-tytär-tarinaa 35 rhums, joka kuuluu ohjaajan lämminhenkisimpiin. Perhetarinaa inspiroi japanilaismestari Yasujiro Ozun työt.

Sarjan esittely ja näytösajat KAVIn sivuilla

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Suuri Rakkautta & Anarkiaa -blogaus

Olen viime päivät käynyt läpi Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin (17.–27.9.) hengästyttävää katalogia. Paristakymmenestä jo näkemästäni elokuvasta poimin neljä suositusta, ja lisäksi listaan viisi ennalta kiinnostavaa elokuvaa.

Yksi huomio ensin: Naisista kertovat elokuvat ja naisten ohjaamat elokuvat ovat aina vaan vähemmistössä, myös festivaaleilla. R&A:ssa ei tänä vuonna ole gaalanäytösten ja avainelokuvien joukossa yhtään naisen ohjaamaa elokuvaa. Naisohjaajat puuttuvat myös mm. Indie Darlings from USA ja Maailmojen rakentajat -sarjoista. Eniten hämmästyttää, että Pohjolan huiput -sarjassa naisohjaajia on ainoastaan lyhärinäytöksissä – vaikka esimerkiksi Ruotsissa elokuva-alan tasa-arvoon on jo vuosia panostettu.

Monia kiinnostavia elokuvia festivaalilta toki löytyy, kannattaa käyttää aikaa ohjelmiston selailuun!

Sitten niitä suosituksia:


Espoo Cinén tapaan R&A tägää queer-teemaiset elokuvat, tässä linkki listaan. Ja tässä omat suositukseni niistä: 


Laura Bispuri, Sworn Virgin
Alba Rohrwacher tulkitsee herkällä tavalla albanialaista Markia, joka teininä vihittiin mieheksi paikallisen "vannoutuneiden neitsyiden" perinteen mukaan. Kirjoitin elokuvasta katalogitekstin, joka löytyy yo. linkistä.

Lina Mannheimer, The Ceremony
Dokumentti ranskalaisesta pitkän linjan dominasta, yli 80-vuotiaasta Catherine Robbe-Grillet'stä (aka Jeanne de Berg). Haastattelin festivaaleilla vierailevaa ohjaajaa festivaalin lehteen. Hän on ajatellut aihettaan syvällisesti, joten elokuvan jälkeisestä keskustelusta tulee varmasti kiinnostava.


Peter Strickland, The Duke of Burgundy
Tyylikäs ja tyylitelty elokuva kertoo sadomasokistisessa suhteessa elävästä naisparista huumaavalla tavalla. Naisten välinen monitulkintainen leikki herättää varmasti keskustelua näytöksen jälkeen.

Justin Simien, Dear White People
Satiirinen indiehitti kuvaa mustien ja valkoisten nuorten suhteita mustien näkökulmasta. Yksi päähenkilöistä on homo (kuvassa keskellä), ja tapetilla on erityisesti identiteetin rakentaminen suhteessa yhteisöön.

Näkemättä, mutta vaikuttavat kiinnostavilta:


Alanté Kavaïté, The Summer of Sangaile
Tätä tyttörakkauselokuvaa katalogiteksti kuvailee "Liettuan omaksi Adèlen elämäksi" ja ohjaaja on tulossa vieraaksi.

Paul Weitz, Grandma
Veteraaninäyttelijä Lily Tomlinin roolisuoritusta jenkki-indiessä on kehuttu. Tomlin esittää boheemia mummoa, jonka naisystävä on kuollut ja joka päätyy road tripille lapsenlapsensa kanssa.

Carol Morley, The Falling
Tytöt pyörtyilevät toistensa päälle englantilaisessa sisäoppilaitoksessa. What more do you need?


Sebastián Silva, Nasty Baby
Chileläisohjaajan Brooklyniin sijoittuva elokuva ei kuulosta siltä perinteiseltä homopari-hankkii-lapsen-elokuvalta: "Pitkään elokuva on yhtä söpö kuin Freddyn kissa, sitten se testaa katsojan sietokykyä myös sen suhteen, voiko tätä pitää komediana ja voiko näistä päähenkilöistä edes pitää. Variety kutsui poliittisesti epäkorrektia elokuvaa suorastaan rumaksi."

Abel Ferrara, Pasolini
Willem Dafoe tulkitsee kontroversiaalia italialaisohjaajaa amerikkalaisen Abel Ferraran elokuvassa, joka sijoittuu elokuvan Salò eli Sodoman 120 päivää valmistumisen aikaan.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Feministinen elokuvafestivaali Ääriviivoja 3.–4.10.

Nykytaideorganisaatio Checkpoint Helsinki tuottaa lokakuun alussa WHS Teatteri Unionissa Ääriviivoja-festivaalin. Kyseessä on "kaksipäiväinen feministinen elokuvafestivaali feat. live-talkshow, joka mietiskelee kollektiivien muistia, kollektiivista muistia ja kollektiivista muistinmenetystä."

Tapahtuman kuraattoreina toimivat Silta-kollektiivin Maryan Abdulkarim ja Pauliina Feodoroff. Antirasistisen feminismin parissa toimiva Abdulkarim on ajankohtainen myös Radio Helsingin uuden Abdulkarim & Saarikoski -keskusteluohjelman myötä.

Ohjelmasta nettisivuilla mainitaan neuvostoliittolainen mykkäelokuva Babi Riazanskie (Ryazanin maalaisnaiset, 1927). Checkpoint Helsingin Facebook-sivulla on myös alustava elokuvalistaus:
  • A Comedy in Six Unnatural Acts, Jan Oxenburg, 1975 USA 
  • A Place of Rage, Pratibha Parmar, 1991 UK 
  • A Tribute to Black Women (They don't get a chance), A Carney, B Phillips, 1986 UK
  • Burden of Dykes, Anne Chamberlain, 1995, USA 
  • Hidden Faces, Kim Loginotto, 1996 UK 
  • In Nomine Domini (In the name of the lord), Monique Renault/ Vruchtboom, 1982 NL 
  • Lesbian Bed Death – Myth or Epidemic? Stacey Folies, 1994 US 
  • Peasant Women of Ryazan (Babi Riazanskic), Olga Preobrazhenskaya, 1927 USSR 
  • Scuola Senza Fine (School without End), Adriana Monti, 1983 Italy 
  • Sweet Sugar Rage Sistren Theatre Collective, 1985 Jamaica 
  • Who takes the Rap – Immigration, Lai Ngan Walsh women and the Law Collective, 1986 UK
HQFEB on luonnollisesti AIVAN PÄHKINÖINÄ tästä tapahtumasta.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Andy Warholin Chelsea Girls Orionissa 5.9.

Orionissa on lauantaina 5.9. klo 19 harvinaislaatuinen tilaisuus nähdä 60-luvun queer-ikonin ja supertähden Andy Warholin yhdessä Paul Morrisseyn kanssa ohjaama Chelsea Girls (1966). Elokuva on tarkoitettu esitettäväksi tuplaprojisointina filmiltä eli käytännössä sitä ei voi televisiosta tai näytöltä edes katsoa.

Mitä on luvassa? Jonas Mekas luettelee: "Rakastavaisia, huumausaineiden orjia, homoseksuaaleja, lesboja, heteroseksuaaleja, surullisia hauraita tyttöjä ja kovia taffeja tyttöjä; hiljaisia keskusteluja, joutenoloa, puhelinkeskusteluja, ajan tappamista; seuraleikkejä, huumausaineleikkejä, seksileikkejä."

Chelsea Girlsin projisoinnista vastaava Mika Taanila kertoo tässä haastattelussa lisää syitä tulla paikalle lauantaina.

PS. Elokuun lopulla mainostin Artova Film Festivalin Jack Smith -näytöksiä. Tuolta Andy Warholin aikalaiselta nähdään useampiakin elokuvia Artova Kinon sarjassa, jossa on mukana myös teoksia Ken Jacobsilta. Facebook-tapahtumasta saa lisätietoa.

torstai 27. elokuuta 2015

Omintakeinen Jack Smith Artova-elokuvafestivaalilla syyskuussa

Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin alueen kulttuuritoimintaa vaaliva Artova järjestää ilmaisia elokuvatapahtumia, joiden tarjonta on ollut poikkeuksellisen kunnianhimoinen. Viime keväänä tarjolla oli esimerkiksi Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Tulipää, vuosi sitten syksyllä Chantal Akermanin D'est, molemmat filmiltä.

Artovan elokuvafestivaali AFF järjestetään syyskuun 4.–6. päivä Kino Sherylissä (Hämeenkatu 135 C / Arabiankatu 8), niin ikään vapaalla pääsyllä. Nostan ohjelmistosta esiin Jack Smithin elokuvat, joita nähdään kahdessa näytöksessä: Jack Smithin lyhytelokuvia ja No President. Lisäksi mukana on elokuvia Smithiä innoittaneelta näyttelijä Maria Montezilta.

Jack Smith (1932–1989) tunnetaan performanssitaiteilijana ja amerikkalaisen underground-elokuvan edelläkävijänä. Hänen keskeisin työnsä on Hollywoodin b-elokuvien estetiikasta ammentava Flaming Creatures (1963), joka sai mainetta pornografisina pidettyjen kohtausten vuoksi. 80-luvun lopulla aidsiin menehtyneen Smithin elämäntyöstä ilmestyi vuonna 2006 kiehtova dokumentti Jack Smith and the Destruction of Atlantis.

Jack Smithin elokuvat olivat osa laajempaa ja hyvin huomiota herättänyttä amerikkalaisen kokeellisen elokuvan liikehdintää, josta voi lukea lisää esimerkiksi tästä Jonas Mekasin kirjoituksesta. Queer-estetiikkaa viljelivät tuona aikakautena myös mm. Kenneth Anger, Andy Warhol sekä Kucharin veljekset.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kiinalaisen undergroundin queer-elokuvaa Kaapelitehtaalla

Tulevana viikonloppuna pe-la 28.–29.8. Helsingin juhlaviikoilla järjestetään 25 x 25 – Close Encounter -tapahtuma Kaapelitehtaalla. Nuorten kiinalaistaiteilijoiden katselmus kestää yli yön ja sen erikoisohjelmaan kuuluu mm. ShanghaiPRIDE Film Festival: LGBT Film Showcase, jonka on kuratoinut itsekin elokuvantekijänä työskentelevä Jenny Man Wu.

Tapasin Jennyn keväällä Saksassa Dortmundin naiselokuvafestivaalilla. Juhlaviikkojen sivuilla ei ole tarkkaa aikataulua, mutta Jennyn mukaan näytökset alkavat perjantaina klo 22 ja myös lauantaina iltapäivällä nähdään elokuvia. Lista elokuvista on ladattavissa pdf:nä.

maanantai 24. elokuuta 2015

Queer-tarina Kiinasta: Spring Fever Orionissa


Elokuvateatteri Orionin Juhlaviikko-teemassa esitetään tärkeän kiinalaisen nykyohjaajan Lou Yen elokuvia. Yhteiskuntansa tabuja rikkonut ohjaaja on joutunut myös useasti sensuurin kynsiin. Spring Fever vuodelta 2009 käsittelee homoseksuaalisuutta kolmiodraaman kautta. Elokuva palkittiin Cannesin elokuvajuhlien pääkilpailussa käsikirjoituksestaan.

Filmmaker-lehden haastattelussa Lou Ye kertoo elokuvan taustoista. Film Commentin Andrew Chan kirjoittaa kriittisessä arviossaan, että elokuvassa homoseksiä käytetään välineellisesti: "[Spring Fever] employs the messiness of down-low gay life as a stand-in for shiftless, apathetic young adulthood in urban China".

Näytökset ti 25.8. klo 17 ja la 29.8. klo 17.

tiistai 18. elokuuta 2015

Espoo Ciné: kaksi suositusta ja viisi kiinnostavaa

Perjantaina alkavan Espoo Cinén queer-tarjonnasta olen kirjoittanut jo täällä ja täällä. Alla vielä kaksi suositusta ja oma odotuslistani. Kannattaa myös tsekata festivaalin #naisnäkökulma-tunniste.

Suositukset


Małgorzata Szumowska, Body (Ciało)
Puolalaisen Szumowskan homopappielokuva In the Name of nähtiin Suomessa festivaaleilla ja kesällä ohjaaja vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla. Nyt myös Espooseen tulee hänen uusin elokuvansa Body, joka käsittelee ruumiillisuutta kolmen päähenkilön kautta. Teemoina ovat mm. kuolema, syömishäiriöt, lapsi-vanhempisuhteet, yliluonnolliset ilmiöt. Elokuva ei varsinaisesti ole komedia, mutta käsittelytavassa on huumoria. Vakavia aiheita ei silti lyödä leikiksi.

Lucie Borleteau, Fidelio, Alice's Journey (Fidelio, l'Odyssée d'Alice)
Kirjoitin tästä elokuvasta R&A:n katalogiin, laitan linkin Facebookiin, kun ohjelma julkaistaan netissä (nyt on vasta tabloidi jaossa). Pidin elokuvassa siitä, kuinka sujuvasti se yhdistää ihmissuhdetematiikkaa (ja kuumia seksikohtauksia!) rahtilaivan arkisen elämän kuvaukseen. Ariane Labed pääosassa heittäytyy rooliin antaumuksella.

Näitä elokuvia odotan


Andrew Haigh, 45 Years
Haighin ohjaama Weekend on yksi parhaita homosuhteita kuvanneita elokuvia. Haigh oli käsikirjoittamassa myös erinomaista Looking-sarjaa. Ohjaajan uusin, avajaiselokuvana nähtävä 45 Years keräsi kehuja Berlinalen ensi-illassaan. Elokuva tulee myöhemmin myös laajempaan levitykseen.


Ilinca Călugăreanu, Chuck Norris vs Communism 
Romaniasta on tullut vahvoja elokuvia, ja elokuvaa käsittelevät elokuvat ovat aina lähellä sydäntä. Ystäväni, cinéfiili Otto Suurosen suositus sai kiinnostumaan.

Jessica Hausner, Amour fou
Toinen menneisyyteen sijoittuva elokuva Amour fou sai ensi-iltansa Cannesissa ja on kiertänyt merkittäviä festivaaleja. Hausnerin edellinen, Lourdes (2009), jäi mieleen omintakeisesta tunnelmasta.

Síllas Tzumérkas, A Blast
Muutamakin tuttu on tätä suositellut (Katsoja, Espoo Cinén tiedottaja). Kreikka on ollut tapetilla, joten on erittäin kiinnostavaa nähdä, miten sikäläistä nykytodellisuutta elokuvissa kuvataan.

Emmanuelle Bercot, Standing Tall
Cannesin elokuvajuhlilla nostettiin tänä vuonna esiin sukupuolten tasa-arvo elokuva-alalla. Siksikin on kiinnostavaa nähdä, millainen naisohjaajan elokuva valittiin tuon festivaalin avajaisnäytökseen. Lisäksi esittelytekstissä mainostettu "väkevä realismi" kiinnostaa.

perjantai 14. elokuuta 2015

Espoo Ciné: #pink-elokuvat

Espoo Ciné kuuluu rakkaimpiin elokuvafestivaaleihin, sillä se on ensimmäinen festivaali, jossa olen käynyt. Vuosi oli 1998 ja elokuva Ferzan Özpetekin Hamam, joka mitä todennäköisimmin esitettiin festivaalin silloisessa Pink Zone -sarjassa.

Tämän vuoden ohjelmistossa on sarjojen sijaan käytössä tunnisteet eli hashtagit. Pink Zone, joka sittemmin lyhennettiin muotoon Pink, on siis nyt #pink. Elokuvia on kuusi, joista varsinaisia "homoelokuvia" vaikuttaisi olevan neljä. Vetävästä Eisenstein in Guanajuatosta kirjoitinkin jo täällä.


Erittäin kiinnostavalta vaikuttaa Eastern Boys (kuva yllä), jossa nuoret itäeurooppalaiset miehet haastavat keskiluokkaisen ranskalaismiehen elämän. Toronton ja Lontoon isoilla festivaaleilla esitetyn elokuvan trailerin voi katsoa täällä. Vakavaampaa puolta edustaa myös ranskalaisohjaaja Jonathan Taiebin Venäjälle sijoittuva draama Stand, joka on IMDb:n mukaan kiertänyt runsaasti queer-elokuvafestivaaleja.

Ainoa selkeästi naispäähenkilöistä kertova elokuva, bosnialaisen Jasmila Zbanicin Love Island onkin sitten hömelö, erittäin kepeä europudding-komedia. Roberto Castonin elokuvasta The Silly Ones and the Stupid Ones on vaikea ottaa selvää, ainakin moneen suuntaan menevän trailerin perusteella. Hänen edellinen elokuvansa Ander (2009), joka esitettiin aikoinaan Vinokinossa, oli hidastempoinen mutta viehättävä kuvaus baskimaajussin ja perulaisen työmiehen ihastuksesta.

Pitkän linjan dokumentaristi, DocPointissakin vieraillut Kim Longinotto on käsitellyt elokuvissaan paljon naisaiheita. Häneltä on festivaaleilla kaksi hyvin erityyppistä elokuvaa: #pink-tägätty Love Is All -kompilaatioelokuva (traileri) sekä prostituutioaiheinen, Sundancessa avannut Dreamcatcher (traileri). Molemmat ovat ehdottomasti omalla katselulistallani.

maanantai 10. elokuuta 2015

Unohda Emmerich, eli suosituksia queer-historiasta kertovista elokuvista

Viime viikolla julkaistiin Roland Emmerichin tulevan Stonewall-elokuvan traileri, jota pienimuotoisesti kommentoin Facebookissa. Harva varmaan yllättyi huomatessaan, että elokuvan – tai ainakin trailerin – pääosassa on valkoinen, cis-sukupuolinen homomies. Mutta pettymys se silti oli.

Kyse ei ole siitä, että oltaisiin pettyneitä banaaliin faktojen vääristelyyn. Queer-elokuvissa on jo pitkään kuvattu ja kuviteltu historiaa, luotu omia, fiktionaalisia arkistoja koska viralliset arkistot eivät tätä historiaa ole huolineet. Kyse on kunnioituksesta ja intersektionaalisuuden ymmärtämisestä: nämä taistelut eivät ole samoja kaikille.

Ajattelinkin tarjota muutamia suosituksia elokuvista, jotka käsittelevät queer-historiaa jännittävillä, haastavilla, monisyisillä tavoilla, etsien omaa totuuttaan historiasta.

Isaac Julien, Looking for Langston (1989)
Mustan brittiohjaaja Isaac Julienin kokeellinen, runollinen elokuva 1920-luvun Harlemin renesanssin keskeisestä hahmosta, kirjailija Langston Hughesista. Julien tuo historian osaksi nykypäivää kiehtovalla tavalla, ja kuvaa, kuinka valkoinen (homo)kulttuuri on eksotisoinut mustia ihmisiä ja mustien kulttuuria.

Cheryl Dunye, The Watermelon Woman (1996)
Metatasoilla liikkuvassa elokuvassa aloitteleva ohjaaja Cheryl, jota tulkitsee elokuvan ohjaaja Cheryl Dunye itse, alkaa tutkia The Watermelon Woman -nimisen mustan Hollywood-näyttelijän elämää ja uraa. Tekijät ovat luoneet pieteetillä arkiston naisesta, jota ei ollut mutta olisi voinut olla. Cheryl yhdistää 1920–30-luvuilla eläneen mustan lesbon tarinan nykypäivään, omaan tarinaansa.

Sally Potter, Orlando (1992)
Sukupuolten välillä liukuva Orlando kiitää läpi vuosisatojen Virginia Woolfin kirjan yltäkylläisessä filmatisoinnissa. Queer-ikoni Tilda Swinton loistaa.

Jennie Livingston, Paris Is Burning (1991)
New Yorkin vogue-tanssikisojen ympärille kietoutuvasta ballroom-kulttuurista kertova Paris Is Burning ei aikoinaan ollut menneisyyteen sijoittuva elokuva, mutta kuvaa nyt jo lähes neljännesvuosisadan takaista aikaa. Otin elokuvan mukaan listaan muistuttamaan, kuinka vähän muiden kuin valkoisten trans-ihmisten elämästä on tehty elokuvia. Elokuvan vastaanotto on ollut kompleksinen, kuten tämä Guardianin artikkeli tältä kesältä osoittaa. Joka tapauksessa kyseessä on arvokas dokumentti kulttuurista, joka näkyy yhä ympärillämme, mutta jonka alkuperää ei moni tunne.

tiistai 4. elokuuta 2015

Eisenstein in Guanajuato Espoo Cinéssä, Orionissa ja muillakin valkokankailla

Peter Greenawayn uusin elokuva Eisenstein in Guanajuato (2015) saa hyvin huomiota alkusyksystä. Berlinalessa helmikuussa ensi-illassa ollut elokuva on Espoo Cinén päätöselokuva 30.8. ja se nähdään pari päivää sen jälkeen 1.9. Orionissa. Tavalliseen levitykseen elokuva tulee 4.9. alkaen.


Päähenkilönä seikkailee legendaarinen neuvosto-ohjaaja Sergei Eisenstein (suomalainen Elmer Bäck),  joka tunnetaan mm. elokuvamontaasin kehittämisestä sekä elokuvistaan Panssarilaiva Potemkin (1925) ja Lokakuu (1927). Elokuva kertoo hänen työmatkastaan Meksikoon 1930-luvulla sekä suhteestaan Palomino Cañedoon (Luis Alberti), joka toimi hänen oppaanaan tuolla matkalla.

Vimmalla rooliinsa eläytyvä Bäck suoriutuu hienosti – ja on kuvien perusteella kuin ilmetty Eisenstein. Tuo ohjaajanero on elokuvassa eräänlainen neitseellinen, irstaileva klovni, ja hänen matkansa käännekohdaksi muodostuu seksuaalinen herääminen (33-vuotiaana) osaavan Cañedon käsissä. Antaumuksella kuvattu seksikohtaus lienee syynä elokuvan korkeaan 16 vuoden ikärajaan.


Elokuva on muutenkin visuaalisesti vimmainen ja täynnä jännittäviä kuvia, leikkauksia, kameranliikettä. Se tarjoaa pikakertauksen sotien välisestä, transatlanttisesta vasemmistointelligentsiasta. Lopulta se on myös herkän romanttinen, vaikkakin epäkonventionaalinen rakkaustarina.

Sekä Espoo Cinén että Orionin näytösten liput tulevat myyntiin huomenna ke 5.8. Peter Greenaway myös vierailee molemmissa näytöksissä ja pitää Orionissa lisäksi yleisölle avoimen luennon tiistaina 1.9. Elokuvan trailerin voi katsoa täällä.

***

Espoo Ciné julkaisi tänään muunkin ohjelmistonsa. Käyn läpi elokuvat tarkemmin ja palaan asiaan suosituksien kera. Sarjojen sijaan Ciné käyttää tänä vuonna tägejä, joista tämän blogin lukijoita kiinnostanevat #pink (queer-elokuvia) ja #naisnäkökulma.

maanantai 3. elokuuta 2015

Ava DuVernayn Selma vihdoin valkokankaalla

Espoon elokuvateatterihelmi, vuonna 1955 valmistunut kaunis Kino Tapiola viettää juhlia ensi viikolla. Sen kunniaksi teatterilla on ilmaisnäytöksiä, muun muassa odotettu ja toivottu Oscar-ehdokas, Ava DuVernayn Selma (2014). Vuoden 1965 Alabamaan sijoittuva elokuva kertoo tositarinan mustien kansalaisoikeusliikkeen taistelusta. Pääosassa Martin Luther King Jr:na nähdään David Oyelowo, jonka roolisuorituksen sivuuttaminen Oscareissa oli monien, myös tämän kirjoittajan, mielestä suuri vääryys.


Näin elokuvan keväällä Saksassa ja se on mielestäni erittäin onnistunut. Kun monet tositarinat rönsöilyvät moniin suuntiin, Selmassa ryhtiä tuo keskittyminen tiettyyn tapaukseen. Elokuvan näkökulma on mustien – esimerkiksi presidentti Johnsonin rooliin tapahtumissa suhtaudutaan kriittisesti. Myös kansalaisoikeusliikkeen sisäiset ristiriidat ovat kiinostavalla tavalla esillä. Oscar-palkittu kappale nostattaa tunteita hienosti. Traileri löytyy täältä.

Vetoavasta aiheestaan ja lukuisista palkinnoistaan ja ehdokkuuksistaan huolimatta elokuva ei saa Suomessa laajaa valkokangaslevitystä. Muita valkokangasesityksiä ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta Kino Tapiolan näytös antaa toivoa, että elokuva nähtäisiin täälläkin vielä uudestaan.

Kino Tapiolassa Selma esitetään perjantaina 14.8. klo 20:15. Ilmaislippujen jako alkaa samana päivänä teatterilla klo 17:30. Kannattaa olla ajoissa paikalla, sillä sali on melko pieni.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Pedro Almodóvar Yle Teemalla

Yle Teema näyttää 31.7.–28.8. espanjalaisen Pedro Almodóvarin elokuvia. Seksuaalisuutta ja ihmissuhteita queer-näkökulmasta tutkiva Almodóvar on ollut suosittu Suomessa: hänen elokuvansa ovat saaneet yleensä teatterilevityksen (viimeisimpänä mainio seksikomedia Matkarakastajat vuodelta 2013) ja televisiossakin niitä on nähty kohtuullisin väliajoin. Minulle Almodóvar oli ensimmäisiä eurooppalaisia ohjaajasuosikkeja juuri televisioesitysten ansiosta.

Tänään perjantaina nähtävä Lihan värinä (Carne trémula, 1997) oli ensimmäinen hänen ohjaamansa elokuva, jonka näin elokuvateatterissa. Se on siitä harvinainen Almodóvarin elokuva, että se perustuu kirjalliseen lähteeseen, Ruth Rendellin romaaniin Live Flesh. Luin kirjan joitakin vuosia sitten ja ero käsittelyssä on huomattava: Almodóvar tuntuu paljon armeliaammalta päähenkilö Victoria kohtaan – Rendell on ikävän porvarillinen ja kova. Almodóvarin elokuvissa on aina ihastuttanut empaattisuus: jokainen ihmiskohtalo on elokuvan ja ymmärtämisen arvoinen.

Lihan värinä on tämänkertaisen sarjan vanhin elokuva. Elokuun puolella esityksensä saavat menestyksekäs ja rakastettu Kaikki äidistäni (1999), lapsuuskuvaus Huono kasvatus (2004), mielestäni Almodóvarin heikoimpiin suorituksiin lukeutuva Volver (2006) sekä hurja trilleri Iho jossa elän (2011). Elokuvat eivät jää Areenaan katseluun.

Almodóvarin seuraava projekti Silencio on IMDb:n mukaan kuvausvaiheessa ja valmistumassa ensi vuonna.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Agnès Vardan Onnen hetket Orionissa 5.8. ja 8.8.

Elokuvateatteri Orionin monivuotinen perinne on 50 vuotta sitten -sarja, jossa esitetään elokuvahistorian merkkiteoksia. Elokuussa sarjassa nähdään ranskalaisen ohjaajamestari Agnès Vardan Onnen hetket (Le bonheur, 1965).

Cinéfiileille Varda on tuttu nimi. Ranskalaisen uuden aallon kynnyksellä uransa aloittanut Varda sai tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlilla kunniapalkinnon elämäntyöstään, johon kuuluu mm. esikoinen La Pointe courte (1955), uuden aallon Cléo de 5 à 7 (1962), vaeltelijatarina Sans toit ni loi (1982) ja omaelämäkerrallinen dokumentti Les plages d'Agnès (2008).

Onnen hetket valmistui Vardan muistetuimman elokuvan Cléon jälkimainingeissa. Amerikkalaiskriitikko Amy Taubin erittelee elokuvan taustoja tässä Criterionin artikkelissa:
"While other new-wave directors, notably Jean-Luc Godard, François Truffaut, and Claude Chabrol, often focused on female characters, the women in Varda’s strongest films and the issues she raised around them throughout her career would not have appealed to or even have crossed the consciousness of her 'brethren.'"

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Katsaus Orionin syksyyn

Julkaisimme elokuvateatteri Orionin syyskauden ohjelman tänään. Kausi alkaa 18.8. ja kestää aina tammikuun puoliväliin saakka, joten paljon on kiinnostavaa ohjelmaa tiedossa. Alla kiinnostavia poimintoja tämän blogin näkökulmasta.



Kotimaisen kultakauden naistekijät ja Regina Linnanheimo
Kotimaisen kultakauden sarjassa nähdään suomalaisten naiskäsikirjoittajien ja -ohjaajien töitä 1930–50-luvuilta. Heihin kuului myös Regina Linnanheimo, jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta ja jolle omistetaan kokonaan oma sarjansa. Syksyllä nähdään mm. ensimmäinen kotimainen naisohjaajan työ Onnenpotku (Glory Leppänen, 1936) ja tähtinäyttelijä Ansa Ikosen (kuva yllä) ohjaama Nainen on valttia (1944). Marraskuussa aiheeseen paneudutaan seminaarissa.

Claire Denis
Ulkomaisista ohjaajista esillä on keskeinen ranskalaisen nykyelokuvan nimi Claire Denis, jolta nähdään seitsemän elokuvan sarja. Queer-tematiikkaa on upeassa muukalaislegioonasta kertovassa elokuvassa Beau travail (1999). Erityinen suositus myös hienolle perhetarinalle 35 rhums (2008).

Satuteemat Olipa kerran... ja Satujen maassa
Edellinen on aikuisyleisön ja jälkimmäinen koko perheen elokuvia sisältävä sarja. Molemmista sarjoista löytyy runsaasti tyttöjä ja naisia pääosista (mm. Valerie and Her Week of Wonders, Beasts of the Southern Wild, Pan's Labyrinth, Ronja Ryövärintytär). Mukana on myös kaksi naisohjaajan elokuvaa, Agnieszka Hollandin Salainen puutarha (1993) ja kotimainen Päivi Hartzellin Lumikuningatar (1986).

Yhteisöllisen tyttökulttuurin riemujuhla on tulossa Pieni merenneito -sing-alongista, ainakin jos Facebook-eventin innostuneita kommentteja on uskominen.



Queer-tarinoita idästä ja lännestä
Orionin ja Espoo Cinén vieraaksi on tulossa Peter Greenaway, jonka uudessa elokuvassa Eisenstein in Guanajuato (2015, kuva yllä) suomalainen Elmer Bäck tulkitsee nimiroolin maineikasta neuvosto-ohjaajaa. Kuulemani mukaan elokuva esittää varsin avoimesti Eisensteinin ja tämän meksikolaisen oppaan suhteen.

Helsingin juhlaviikoille ajoittuva Kiina. Nyt: Lou Ye -sarja sisältää elokuvan Spring Fever (2007), jossa "aviovaimo havaitsee miehensä salaisten retkien syynä olevan toinen mies." Arvioiden mukaan tässä melodraamassa on varsin avoimia seksikohtauksia.



Catherine Deneuvelle omistetussa retrospektiivissä nähdään Jacques Demyn värikäs musikaali Rochefortin tytöt (1967, kuva yllä). Ohjaaja Agnès Vardan kanssa naimisissa olleella Demyllä oli mitä ilmeisimmin myös suhteita miehiin ja hänen elokuvistaan on etsitty myös viitteitä tästä. Rochefortin tytöistä ainakin voi löytää queer-sensibiliteettiä, suosittelen.

Toinen queer-ohjaaja tässä sarjassa on André Téchiné, joka on käsitellyt homo- ja biseksuaalisuutta useassa elokuvassaan. Orionissa nähdään Varkaat (1996), jossa Téchinén luottonäyttelijä Deneuve tulkitsee biseksuaalin opettajan roolin.

Kiasman Mapplethorpe-näyttelyyn liittyen syyskuun alussa esitetään tuplaprojisointina Andy Warholin Chelsea Girls (1966), joka inspiroi tuota kuulua valokuvaajaa.

Pieneen Truman Capote/Harper Lee -teemaan Remakes-sarjassa liittyy Bennett Millerin Capote (2005), jossa homoseksuaalia kirjailijaa esittää viime vuonna edesmennyt Philip Seymour Hoffman.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Dokumentti Amy Winehousesta teattereissa

Viime perjantaina elokuvateattereihin saapui Cannesin elokuvajuhlilla paljon kiinnostusta herättänyt Asif Kapadian dokumenttielokuva Amy (2015). Arkistomateriaalin ja haastattelun avulla elokuvassa käydään läpi laulaja, lauluntekijä Amy Winehousen (1983–2011) uraa ja elämää, joka päättyi vain liian aikaisin.

Kaverini linkkasi kiinnostavaan artikkeliin, joka käsittelee ikonisten, nuorina kuolleiden tähtien marttyyri-ilmiötä sukupuolittuneisuuden näkökulmasta. Pitchforkin Molly Beaucheminin juttu "Amy Winehouse, Kurt Cobain and the Gendering of Martyrdom" löytyy tästä linkistä.

En ole elokuvaa vielä itse ehtinyt nähdä, mutta arviot ovat olleet erittäin kiittäviä (mm. Sylvi, Kuvien takaa). Pääkaupunkiseudulla elokuva pyörii Kino Engelissä, Bio Grandissa ja Finnkinolla.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Suuri televisioblogaus S01E01

Televisioblogaus on muhinut jo useita viikkoja mielessä, ja olen jopa saanut pari pyyntöä aiheeseen liittyen. Televisiotarjonnan runsauden vuoksi on ollut hieman hankala päättää, mihin keskittyisin, joten päästäkseni tästä yli, päätin listata joitakin viime aikojen suosikkejani, jotka eivät ole ehkä vielä kovin tunnettuja täällä suunnalla. Itse katson ohjelmia nykyään lähinnä nettipalveluiden kautta, mikä rajoittaa tuntemustani – erityisesti muu kuin angloamerikkalainen tarjonta on jäänyt pahasti pimentoon.

Pieni alustus kuitenkin aiheeseen: Televisiosarjoihin kohdistuu nykyään paljon feminististä, antirasistista ja queer-näkökulmaista kritiikkiä, mikä on tärkeää ja ansaitsisi saada Suomessakin paremmin huomiota. (Onneksi esimerkiksi tässä tapauksessa yleisö ei jäänyt hiljaiseksi; aika moni vastaava tapaus on jäänyt vähemmälle huomiolle.) Samalla television katsomisesta on tullut monelle jonkinlainen salainen, paheellinen nautinto, guilty pleasure: ymmärrän sarjan x ongelmallisuudet, mutta kun se on vaan niin pirun viihdyttävä! Itsekin olen lapsesta lähtien katsonut paljon sarjoja ja saan edelleen nautintoa sarjamaailmoihin uppoamisesta.

Kuinka päästä yli siitä, että suurin osa televisiosta kertoo tarinoita valkoisista miehistä? Tai siitä, että jos (pää)henkilöt ovat mustia, he ovat vankilassa? Tai jos he ovat transsukupuolisia, heitä esittävät cis-sukupuoliset näyttelijät? Pitäisikö television katsominen lopettaa kokonaan vai olisiko mahdollista löytää ohjelmia, jotka täyttävät kaikki toiveemme?

Televisiosarjat luovat yhteisöllisyyttä niiden populaarikulttuurisen luonteen takia: osa nautinnosta tulee siitä, että sarjoista pääsee keskustelemaan ystävien, perheenjäsenten, työ- ja opiskelukaverien kanssa eri tavalla kuin monesta muusta kulttuurituotteesta, joita nautimme yksilöllisten taipumustemme mukaisesti. Joitain sarjoja tekee mieli seurata vain, että voi olla jotain mieltä niistä (omalla kohdallani True Detective oli tällainen). Jos löydän sarjan "myöhässä" (aloin juuri katsoa House of Cardsia), valittelen että en löydä keskusteluseuraa, kun muut ovat nähneet jaksot jo aikoja sitten.

Oma suositukseni kriittisille televisionkatsojille on ottaa nautinto sieltä, mistä se on saatavilla: voimme viihtyä sekä ohjelmien parissa että eritellessämme niiden hyviä ja huonoja representaatioita. Kriittinen katsominen voi olla myös tuottaa iloa! Voimme etsiä ja jakaa tietoa sekä nostaa keskusteluissa esiin erilaisia näkemyksiä. Black and Pink -organisaatiolla on myös yksi ehdotus siitä, kuinka voit olla vastuullinen television katsoja.


Ja sitten niitä suosituksia:


Olen aika lailla valmis julistamaan kaikkien aikojen parhaaksi tv-sarjaksi Ilana Glazerin ja Abbi Jacobsonin Broad Cityn (Comedy Central). Stoner-komediasarjassa parikymppiset newyorkilaisystävykset Ilana ja Abbi luovivat sekalaisten työkeikkojen, pilvessä notkumisen, bilettämisen ja pokaamisen jännittävässä maailmassa. Kuin realistisempi ja äärettömän paljon hauskempi Girls (josta kyllä myös pidän). Koskettavinta sarjassa ovat Ilanan moninaiset, viekkaatkin yritykset päästä seksuaaliseen yhteyteen ystävänsä Abbin kanssa.
TJEU:
sarjan avauskohtaus, Ilana hankkii käteistä
Saatavuus:
dvd tilattavissa nettikaupoista

Aivan äärettömän ihana oli myös HBO:n Looking, draamasarja sanfranciscolaisista homomiehistä. Tässä hurmasivat realistiset kuvaukset ihmissuhteista, kompleksiset hahmot sekä kuumat seksikohtaukset. Ilmeisesti myöhemmin kokopitkään televisioelokuvaan päättyvä sarja jäi kahteen kauteen, mutta ainakin niihin voi onneksi palata uudestaan ja uudestaan. Itse löysin sarjan aikoinaan useita jaksoja ohjanneen ja käsikirjoittaneen Andrew Haigh'n kautta: hänen ohjaamansa Weekend (Iso-Britannia, 2011) on yksi 2000-luvun parhaista homoelokuvista.
TJEU:
ensimmäisen kauden traileri
Saatavuus: HBO Nordic -nettipalvelussa

Lookingin kanssa jonkinlaiseen dramedy-genreen uppoava Please Like Me (Australian Broadcasting Corporation) on viehättävä sarja nuoresta homomiehestä, joka sarjan alussa tulee ulos kaapista. Pääosassa nähdään sarjan luonut Josh Thomas, jonka esittämä Josh on sosiaalisesti epävarma, kehossaan huonosti viihtyvä nuori mies – eli hahmo, joka yleensä pääsee korkeintaan sivurooliin nuorisosarjoissa. Ystävyys- ja seurustelusuhteiden lisäksi tärkeässä roolissa ovat Joshin isä monikulttuurisine uusperheineen sekä mielenterveysongelmista kärsivä äiti.
TJEU: ensimmäisen kauden traileri
Saatavuus: Yle on esittänyt sarjaa, saatavilla dvd:llä nettikaupoista

Näistä ehkä vähiten tunnettu on amerikkalaisen ABC Family -kanavan Huge vuodelta 2010. Yhden kauden saanut teinisarja sijoittuu nuorten "fat campille" eli laihdutusleirille. Konsepti voi kuulostaa kammottavalta, mutta toteutus on yllättää: päähenkilö on leirin ideologiaa vastaan taisteleva, herkkuja salakuljettava Willamena (Nikki Blonsky). Osa teemoista luonnollisesti pyörii ulkonäköpaineissa, mutta tilaa saavat myös ihmissuhdepohdiskelut sekä suhteet vanhempiin ja ystäviin. Lihavuus ja sen hyväksyminen on tabu länsimaisessa kulttuurissa, ja sarjaa seuratessa ilahduttikin myös suuresti mahdollisuus seurata lihavien nuorten omilla ehdoilla etenevää sarjaa. Useimmiten lihavat ihmiset esitetään yksinäisinä hahmoina laihojen ihmisten maailmassa (esim. My Mad Fat Diary, Precious), joten tuntui aika hienolta katsoa sarjaa, jossa lihavat nuoret ovat normi.
TJEU: sarjan promo, Will tekee vaikutuksen leiriläisiin
Saatavuus: dvd tilattavissa nettikaupoista

Joskus parasta viihdettä on tosi-tv ja sillä saralla ehdoton suosikkini on The Great British Bake Off (konsepti on tuotu Suomeen nimellä Koko Suomi leipoo). Hyväntuulisessa ohjelmassa ihastuttaa kokonaisuus, johon kuuluu mahtavia kaksimielisyyksiä laukovat juontajakoomikot Mel Giedroyc and Sue Perkins, juuri sopivan koppavat ja nasevat tuomarit Paul Hollywood ja Mary Berry (mitkä nimet!) sekä hyvin erilaisista ja eri taustoista tulevista "taviksista" koostuva kisailijajoukko. 
TJEU: Mel ja Sue taistelevat suklaamoussesta, Mel ja Sue vastaanottavat Attitude-palkinnon
Saatavuus: useita jaksoja on katsottavissa kokonaisuudessaan YouTubessa

En ole vielä itse ehtinyt tutustua, mutta tv-guruni suositteli brittiläistä sarjakokonaisuutta Cucumber / Banana / Tofu, jonka on luonut Queer as Folk -sarjan kirjoittajana tunnettu Russell T. Davies. Kolme toisiinsa liittyvää, Manchesteriin sijoittuvaa sarjaa kertovat tarinoita seksistä ja seksuaalisuudesta. Kokonaisuuden traileri.