perjantai 20. tammikuuta 2017

DocPoint ensi viikolla

Jäi vähän viime tippaan DocPoint-päivitys; festivaali alkaa jo ensi maanantaina 23.1. Mitään huipputärppejä ei tällä kertaa ole ja oman festivaalisuunnitelman tekeminenkin oli hankalaa, kun dokumenttielokuvista ei niin paljon tule luettua muuten.

Monien muiden festivaalien tapaan DocPoint tägää verkkokatalogissaan queer-aiheiset elokuvat: etsi tägi LGBT. Niitä on tänä vuonna viisi; Suomea edustaa Reetta Aallon Grey Violet – Odd One Out (kuva alla), elokuva venäläisestä taiteilija-aktivistista, joka on hakenut Suomesta turvapaikkaa. Uncle Howardista kirjoitin katalogiin – suosittelen, jos kiinnostaa 80-lukulainen New York.


Toinen mielenkiintoinen tägi tämän blogin lukijoille voisi olla 'seksi'. Sen alta löytyy mm. Paola Calvon elokuva Violently Happy, joka tarjoaa myös queer-tematiikkaa: aiheena on berliiniläinen BDSM-klubi Schwelle ja siellä esiintyvä Felix Ruckert. Nuorten naisten seksuaalisuudesta on puhe, ilmeisesti suht epänormatiivisesti, Lea Globin ja Mette Carla Albrechtsenin tanskalaisdokumentissa Venus. 

Elina Talvensaaren Kuinka marjoja poimitaan (2010) oli hieno, elokuvallinen katse nyky-Suomeen. Uusi pitkä elokuva Puhtaus ja vaara välittää näyttelijöiden kautta Suomessa toimivien seksityöläisten ja yhden asiakkaan ajatuksia.

Klasarisuositukseni on Eila Rannan Apollo-palkintosarjassa nähtävä Pirjo Honkasalon upea Tanjuska ja 7 perkelettä (1993). Elokuva kertoo 12-vuotiaasta valkovenäläisestä tytöstä, joka eräiden kyläläisten mielestä on paholaisen valtaama.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Orionin kevät 2017, mm. Akerman, Tsangari

Arkistoteatteri Orionin kevätkausi alkaa ensi viikolla ti 10.1. Listaan tässä taaas queer- ja/tai feministisestä näkökulmasta kiinnostavat sarjat ja elokuvat.

Akerman 70-luvulla


Itselleni tärkein sarja on ehkäpä Chantal Akermanin miniretro maaliskuussa. Toissavuonna itsemurhan tehnyt Akerman oli leimoja kaihtanut, avoimen queer, täysin omaehtoinen elokuvantekijä. British Film Instituten artikkeli "Chantal Akerman for beginners" johdattelee hänen uraansa.


Sarjassa nähdään vain kolme elokuvaa, mutta ne ovat erinomaisia valintoja. News from Home (1977) on ehkä kaikkien aikojen suosikkini dokumenttielokuvan saralla. Olen itsekin asunut Pohjois-Amerikassa ja samaistuin vahvasti elokuvan esittämään vieraantuneisuuden kokemukseen, kodin ja kotiutumisen teemoihin sekä tytär-äiti-suhteen kuvaukseen.

Jeanne Dielman, 23 Quai de Commerce, 1080 Bruxelles (1976) on Akermanin tuotannosta kohotetuin, Orionin keväässä Kino Klassikko -nosto, ja korkealla myös omalla listallani elokuvista, jotka olisin valmis nimeämään maailman parhaaksi elokuvaksi. Yli kolmituntinen kesto on varmasti siedettävin ja vaikuttavin elokuvateatterikokemuksena.

Varhaistuotantoon kuuluu myös queer-elokuvahistorian keskeinen teos Je, tu, il, elle (1974, kuva yllä), jossa Akerman itse nähdään pääroolissa. Odotan tätä näistä ehkä eniten, sillä muistoni tästä aika haastavasta, triptyykki-muotoisesta elokuvasta ovat hatarat.

Lisälukemistoa:
Janet Bergstrom, "Keeping a Distance: Chantal Akerman's Jeanne Dielman" (Sight & Sound)
Oliver Skinner, "Rewatching the Queer Canon: Chantal Akerman's Je, tu, il, elle" (Indiewire)

Enemmän tai vähemmän queeria


Useita sarjoja kattava Rakkaus-teema on typerryttävän heteroisa – ainakin näin kevätkaudella. Ehkä kesään ja syksyyn mahtuu rakkauden moninaisuutta. Ystävänpäivässä nähdään kuitenkin yleisöäänestyksessä paikkansa saanut Ang Leen Brokeback Mountain (2005, kuva alla).


Elokuvan historia -sarjassa pari nimikettä, joista kiinnostuin esittelytekstin perusteella. Joseph Loseyn Palvelijasta (1963) todetaan: "Tonyn ja Barrretin suhteessa on verhottu homoseksuelli aura, joka loppua kohden vahvistuu; Maughamin romaanin homoseksuelleja painotuksia ja fobioita tosin tuntuvasti kevennettiin."

Hector Babencon Hämähäkkinaisen suudelmasta (1985): "Seksuaalirikoksesta vangittu homo (William Hurt) saa tehtäväkseen vakoilla poliittista sellikaveriaan (Raul Julia), mutta elokuvamuistojen kautta avautuu uusia maailmoja. Niihin kuuluu salaperäinen Hämähäkkinainen (Sonia Braga), joka jää omasta ruumiistaan kasvavan verkon vangiksi."

Erikoinen tapaus voi olla tämä Saksa sodan jälkeen -sarjan elokuva: "Natsien tähtiohjaaja Veit Harlan halusi tehdä elokuvastaan Kolmas sukupuoli (1957) homojen oikeuksien puolustuspuheen mutta joutui (puoli)virallisen painostuksen tuloksena työstämään teostaan niin perusteellisesti, että siitä tuli samaan sukupuoleen kuuluvien välistä rakkautta ja modernia taidetta vastaan kohdistettu propagandistinen äitimelodraama."

Kuriositeettina mainittakoon myös Howard Hawksin ristiinpukeutumiskomedia Olin mies-sotamorsian (1949), nimiosassa Cary Grant.

Naistekijöitä monelta laidalta


Kreikkalainen Athina Rachel Tsangari on esillä kolmen oman ohjauksen kautta. Attenberg (2010, kuva alla) on todella mainio viisto komedia, queer-mausteineen, nuoresta naisesta, hänen ystävästään ja sairaalassa makaavasta isästä. Chevalier (2015) taasen tutkii miehisyyttä ja kilpailuviettiä lempeän koomisessa valossa. Mukana on myös esikoiselokuva The Slow Business of Going (2000).


Black History Monthia vietetään helmikuussa ja mukana on mustan amerikkalaisen elokuvan keskeinen klassikko, Julie Dashin Daughters of the Dust (1991). Kyseessä on ensimmäinen mustan naisen ohjaama amerikkalaiselokuva, joka sai teatterilevityksen. Viittauksia elokuvaan voi löytää mm. Beyoncén Lemonade-musiikkielokuvasta. (Huom: näytösaikoihin saattaa tulla vielä muutoksia. Mainostan Facebookissa, kun liput tulevat myyntiin.)

Elokuvan historia -sarjasta kiinnostaa erityisesti Shirley Clarken esikoiselokuva, 60-lukulainen huumekuvaus The Connection (1961). Kokeellisen amerikkalaiselokuvan keskeinen tekijä Clarke tunnetaan mm. queer-klassikosta Portrait of Jason (1967).

Pohjoismaista mukana on norjalaisen Anja Breienin Aviovaimoja (1975), John Cassavetesin Aviomiehiä (1970) mukaillen nimetty, ja Tunisiasta Raja Amarin Satiinin puna (2002), joka keskittyy avioelämän jälkeiseen aikaan nuoren lesken elämässä. Avioelämä on aiheena myös hää-teemaisen muotisarjan elokuvassa Monsuunihäät (2001), ohjaajana intialais-amerikkalainen Mira Nair.


Kuukauden elokuvissa on vuosien varrella ollut vähän naisohjaajien teoksia, mutta keväällä niitä on peräti kaksi. Lucile Hadžihalilovićin vahvasti symbolinen Evolution (2015, kuva yllä) seuraa yli kymmenen vuotta sitten ilmestynyttä Innocencea, jota pidän erinomaisena, näkemyksellisenä kuvauksena tyttöydestä ja naiseksi kasvamisesta. Evolutionissa on kyse naisista/äideistä ja pojista. En oikein päässyt sisälle elokuvan maailmaan, mutta moni on ollut vaikuttunut. HS haastatteli ohjaaja R&A:n aikaan.

Maaliskuussa Kuukauden elokuvana on puolalainen merenneitofantasia Lure (2015), ohjaajanaan Agnieska Smoczyńska.

Kotimaisista naisohjaajista esillä ovat mm. nykytekijät Selma Vilhunen, Alli Haapasalo (SELOn Ohjaajaklubi) sekä Katja Gauriloff (Saamelaisten kansallispäivä).

Ennen 80-lukua pitkiä fiktioelokuvia oli Suomessa ohjannut vain muutama nainen, jokainen heistä yhden. Teatterissa uraa tehneen Ritva Arvelon Kultainen vasikka (1961) nähdään naiskirjailijoiden filmatisointeja esittelevässä sarjassa Sain roolin johon en mahdu (mihin mahtoi jäädä sarjasta esim. Auli Mantilan Pelon maantiede..?)

Lapsille suunnatussa Suuressa lukuseikkailussa mukana on Päivi Hartzellin, Kaisa Rastimon, Liisa Helmisen, Mari Rantasilan sekä Saara Cantellin elokuvia.