maanantai 29. helmikuuta 2016

Tampereen elokuvajuhlat 9.–13.3.2016

Välillä on hyvä poistua pääkaupunkiseudulta, erityisesti maaliskuussa ja Tampereelle. Kyseessä lienee Suomen pitkäaikaisin festivaali. Tunnelma ja ohjelmisto lyhyt- ja dokumenttielokuvaan keskittyvillä filkkareilla on ollut aina kohdallaan.

Tämän vuoden festivaaleilta nostan esiin amerikkalaisen ohjelmiston. Erittäin kiinnostavalta vaikuttaa Penelope Spheerisin lyhytelokuvien kooste osana Academy Film Archive -kokonaisuutta. Spheeris (s. 1945) on tunnettu komediaohjaajana ja festarit esittää myös hänen menestyksekkäimmän elokuvansa Wayne's World (1992). Pääosin 60–70-luvuilla valmistuneissa lyhyelokuvissa on todella jännittävältä kuuloistavia, kokeellisia elokuvia, jotka kuvausten perusteella käsittelevät mm. sukupuolen moninaisuutta, sukupuolirooleja ja homoseksuaalisuutta.

Bath, ohj. Penelope Spheeris

Retrospektiivin saa myös feministinen elokuvantekijä Jennifer Reeder, jolta nähdään kaksi näytöskokonaisuutta. Monissa hänen elokuvissaan ovat pääosissa tytöt ja huumorilla sekä musiikilla vaikuttaisi olevan keskeinen osa: "EVERY GRRRL-SHAPED BREATH IS A BATTLE CRY."

 Crystal Lake, ohj. Jennifer Reeder

Lisäksi Filkkarit reagoi Black Lives Matter -liikehdintään ja kutsui taiteilija-aktivistit Sha Cagen ja E.G. Baileyn kuratoimaan monipuolisen erikoissarjan America Now! Rodullistettujen elokuvantekijöiden asemaa Suomessa pohditaan taasen WIFT Finlandin paneelikeskustelussa perjantaina 11.3.


Black Code/Code Noir, ohj. Louis Henderson

maanantai 22. helmikuuta 2016

Helsinki Cine Aasia 3.–6.3.

Ensi viikolla alkaa Helsinki Cine Aasia -festivaali. Ilahduin kovasti huomattuani, että ohjelmistossa on July Jungin hieno A Girl at My Door (Dohee-ya, 2014). Eteläkorealainen elokuva sai ensi-iltansa Cannesin tasokkaassa Un Certain Regard -sivusarjassa ja esitetään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Se oli yksi viime vuoden suosikeistani.


A Girl at My Door kertoo nuoresta naispoliisista Lee Young-namista, joka saapuu hiljaiseen rannikkokylään. Young-nam on joutunut jättämään aiemman postinsa Soulissa, kun hänen esimiehilleen selvisi, että hän on suhteessa naisen kanssa. Apua uudelta tulokkaalta hakee perheensä pahoinpitelemä teinityttö Sun Do-hee. Young-nam päättää luottaa arvaamattomasti käyttäytyvään tyttöön. Ulkopuolisena hän on valmis kohtaamaan kyläyhteisön vihan nähdäkseen oikeuden tapahtuvan.

Elokuvan tyylilaji on ajoittain lähellä trilleriä. Keskeiset roolit on erinomaisesti castattu, erityisesti teinityttöä esittävä Kim Sae-ron on hurja. Pääosassa nähdään mm. Wachowskien sisarusten Cloud Atlaksesta ja Sense8:sta tuttu Bae Doo-na, joka on myös vakuuttava roolissaan painavaa taakkaa kantavana naisena.

Muita elokuvia en olekaan ennakkoon päässyt näkemään ohjelmistosta. Kiinnostavalta kuulostavia  tämän blogin painotusten kannalta ovat ainakin:

How to Win at Checkers (Every Time)
ohj. Josh Kim, Thaimaa/Indonesia/USA, 2015
Katalogista: "Kim teki aiemmin dokumentin thaimaalaisista transsukupuolisista armeijan kutsunnoissa ja ammentaa nyt dokumenttinsa aineksista fiktiiviseen esikoispitkäänsä."

Three Stories of Love
ohj. Ryosuke Hashiguchi, Japani, 2015
Katalogist: "Homoseksuaali eliittilakimies Satoshi kokee rakkauden saavuttamattomana. [...] Ryosuke Hashiguchi on elokuvissaan kuvannut aina hienovaraisesti rakkauden ja seksuaalisuuden teemoja ja saa melko tuntemattomista näyttelijöistään irti hienot suoritukset."

Naisohjaajien teoksia ohjelmistossa ovat Jungin elokuvan lisäksi The Actor ja The Island Funeral.

Tapahtuma Facebookissa

maanantai 15. helmikuuta 2016

Odotettu Carol elokuvateattereissa 19.2. alkaen

Sain jo viime syksynä kyselyitä Todd Haynesin Carolin (2015) Suomen ensi-illasta. Nyt se vihdoin koittaa, ensi perjantaina 19.2. Arviot ovat olleet ylistäviä lähtien Cannesin elokuvajuhlien ensiesityksestä toukokuussa 2015.


Elokuva kertoo tavaratalossa työskentelevästä Theresestä (Rooney Mara) ja hienostorouva Carolista (Cate Blanchett), jotka rakastuvat konservatiivisella 1950-luvulla. Se perustuu useasti filmatun Patricia Highsmithin romaaniin The Price of Salt (1952) – pidin siitä valtavasti. Oscar-ehdokkaaksi valitun käsikirjoittaja Phyllis Nagyn adaptaatio on ilmeisesti suht uskollinen.


Ohjaaja Haynes oli 90-luvun alun niin kutsutun New Queer Cineman keskeinen tekijä, joka nousi laajempaan tietoisuuteen elokuvillaan Velvet Goldmine (1998) ja Kaukana taivaasta (Far from Heaven, 2002). Carol lienee estetiikallaan lähellä jälkimmäistä, joka oli upea pastissi Douglas Sirkin 50-lukulaisista melodraamoista.


Omia suosikkejani Haynesin tuotannosta ovat kuitenkin varhaisemmat teokset, kokeellinen Poison (1991) ja Julianne Mooren tähdittämä, dystooppinen Safe (1995). Myös lyhytelokuvat Superstar: The Karen Carpenter Story (1988) Dottie Gets Spanked (1993) kannattaa tsekata.

Carolia esittävät pääkaupunkiseudulla Finnkino, Kino Sheryl, Korjaamo Kino, Kino Engel ja Bio Grand.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Minä ja pikkusiskoni Kino Sherylissä 18.2.

DocPoint-festivaalilla yleisön suosikiksi palkittu Sparrooabbán (Minä ja pikkusiskoni, 2016) on dokumenttielokuva ohjaaja Suvi Westin sisaresta, saamelaisesta diakonista Kaisasta, joka on parisuhteessa naisen kanssa. Perinteitä vaalivassa yhteisössä se ei ole kaikkien mielestä sopivaa.

Arabiassa sijaitsevassa Kino Sherylissä järjestetään to 18.2. klo 19 näytös, johon on tulossa paikalle elokuvastaan keskustelemaan ohjaaja West.

Tapahtuma Facebookissa, elokuvan teaser.




sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Tanskalainen tyttö elokuvateattereissa

Perjantaina kaupallisen levityksen Suomessa aloitti Tom Hooperin (Kuninkaan puhe, Les Misérables) ohjaus Tanskalainen tyttö (The Danish Girl, 2015). Helsingin Sanomat kirjoitti tänään taiteilijapariskunnasta, jonka elämään elokuva perustuu. Monen maan yhteistuotantona syntyneessä, englanninkielisessä elokuvassa pääosissa nähdään britti Eddie Redmayne sekä ruotsalainen Alicia Vikander, jotka molemmat ovat ehdolla Oscariin suorituksistaan.


Transsukupuolisesta Lili Elbestä ja tämän vaimosta Gerda Wegeneristä kertova elokuva on Kuninkaan puheen tapaan sisäsiisti epookkitarina poikkeuksellisista yksilöistä. Mietin elokuvaa katsoessa, kuinka näyttelijöiden tulkitsemat emootiot jäivät ikään kuin valkokankaan pintaan. Istuin viimeisessä rivissä aivan reunassa eivätkä tunteet kantaneet sinne asti, vaan jäivät ulkokohtaiseksi tulkitsemiseksi. Vikander, jonka uraa olen seurannut vuoden 2009 Till det som är vackert -elokuvasta alkaen, on näyttelijöistä lahjakkaampi ja pääsee lähemmäs jotain, mikä katsojalle vaikuttaa kokemukselta, ei esittämiseltä.

Elokuvaa on kritisoitu paitsi tylsyydestä, myös erityisesti cis-sukupuolisen miehen palkkaamisesta trans-naisen rooliin. Tämä /bent-blogin kommentti on yksi kriittisistä arvioista.

[Loppuosa jutusta sisältää spoilereita.]

Redmaynen Lili osoittautuu yllättävän epämiellyttäväksi hahmoksi, mikä mielestäni johtuu sekä Redmaynen suorituksesta että käsikirjoituksesta. Hahmo asettuu osaksi elokuvahistorian trans-hahmoja, jotka ovat traagisia ja joiden tarina päätetään melodramaattiseen kuolemaan, joka narratiivissa esitetään väistämättömänä lopputuloksena. Tarinassa korostuu myös perinteisille trans-kertomuksille tyypillinen keskittyminen muodonmuutokseen, hetkiin joissa Lili "opettelee" naiseutta ja jossa hänen ulkomuotoaan muokataan vastaamaan odotuksia naiseudesta.

Täysin tarpeettomasti elokuvaan on sisällytetty myös transfobinen pahoinpitely. Viimeinen kohtaus, jossa Gerda palaa puolisonsa kuoleman jälkeen tämän lapsuudenmaisemaan ja symbolisesti "vapauttaa" Lilin, on pateettisuudessaan koominen.

Elokuva korostaa Lilin kaksijakoisuutta: Einar Wegeneriksi kastettu taiteilija hyljeksii täysin historiaansa Einarina. Hylättyään miehen roolin hän aloittaa elämänsä tyhjästä, hylkää maalaamisen ja kertoo unelmoivansa avioliitosta – naiselle, jonka kanssa hän on ollut vuosia naimisissa. Tarina päättyy, kun se alkaa olla kiinnostavimmillaan ja kun hahmoista voisi alkaa kehittyä moniulotteisempia. Lopputekstissä särmitön elokuva yritetään kömpelösti nivoa osaksi nykyajan trans-aktivismia kohottamalla Lili Elbe sankaripioneeriksi. Mitä todellinen Elbe toki olikin. Olisi vain toivonut, että hän olisi saanut paremman elokuvan muistuttamaan nyky-yleisöjä tästä historiasta.

Jos kiinnostaa nähdä Redmayne tositapahtumiin perustuvassa queer-tarinassa, joka ei päästä helpolla, voin lämpimästi suositella New Queer Cineman kaudelta ponnistaneen Tom Kalinin elokuvaa Savage Grace (2007).

Pääkaupunkiseudulla Tanskalaista tyttöä esittävät Finnkino, Korjaamo Kino, Kino Engel sekä Kino Sheryl.