Amnestyn ilmaisnäytös Olya's Love ke 20.4.

Amnesty Internationalin Suomen osasto järjestää keskiviikkona 20.4. klo 18 alkaen Dubrovnikissa ilmaisnäytöksen  dokumenttielokuvasta Olya's Love (2014). Kirill Sakharnovin ohjaama elokuva on itävaltalais-venäläinen yhteistuotanto ja kertoo venäläisestä lhbt-aktivisti Olyasta.

Elokuva sai ensi-iltansa ehkä merkittävimmällä dokumenttielokuvafestivaalilla IDFAssa Amsterdamissa. Dubrovnikissa on näytöksen jälkeen keskustelutilaisuus, lisätiedot Facebook-eventistä.

Tangerine ja muuta Season Film Festivalilla 31.3.–3.4.

Rakkautta & Anarkiaa -organisaation kevättapahtuma Season Film Festival käynnistyy ensi viikon torstaina. Maximin ollessa remontissa näytöspaikkana on Kinopalatsi. Festaritunnelma siellä ei ole ihan sama, mutta festareilla on juuri nyt haastavat ajat teatterien suhteen. Maximin lisäksi Bio Rex on remontissa ja Kino Engelkin pian. DocPoint on käyttänyt korvikkeena Savoyta ja Night Visions julkisti hiljattain, että heillä esityspaikkana toimii mm. Gloria.

Varmasti yksi Seasonin kohokohtia monelle on amerikkalainen indie-ilmiö Tangerine. En kirjoita siitä sen enempää tässä, sillä voitte lukea kuvailuni elokuvasta festarin katalogista.

Vahvoja naistarinoita on luvassa myös äänioikeusepookissa Suffragette (Sarah Gavron, 2015) ja sisarusdraamassa Mustang (Deniz Gamze Ergüven, 2015), jotka tulevat myöhemmin levitykseenkin. Naisasialiitto Unioni järjestää Suffragettestä myös keskustelun ja ilmaisnäytöksiä, lisätiedot Facebook-eventistä.

Mielenkiintoiselta kuulostaa myös norjalainen Good Girl (2014), dokumenttielokuva ohjaajansa Solveig Melkeraaenin masennuksesta. Kaverini suositteli minulle viime syksynä elokuvaa Angry Indian Godesses (Pan Nalin, 2015), joka ruotii intialaista yhteiskuntaa ilmeisen viihdyttävästä näkökulmasta. Elokuvaa on esitetty muutamilla isoilla festivaaleilla, mm. Torontossa, Roomassa ja Tukholmassa.

Oheistapahtumana tänä vuonna on komediaa sukupuolinäkökulmasta tarkasteleva FeMale Comedy -seminaari.

Maailman parhaat queer-elokuvat

Oletko kuullut, että Vertigo olisi maailman paras elokuva? Tai Citizen Kane? Tällä viitataan yleensä brittiläisen Sight & Sound -lehden kymmenen vuoden välein järjestämään asiantuntijaäänestykseen, joka viimeksi toteutettiin vuonna 2012. Lehteä julkaisee British Film Institute, elokuva-arkisto, joka pyörittää myös Lontoon elokuvafestivaalia sekä queer-elokuvaan keskittyvää BFI Flare -festivaalia (ent. London Lesbian and Gay Film Festival).

Alansa suurin eurooppalainen festivaali  BFI Flare käynnistyi käynnistyi tällä viikolla. Sen kunniaksi BFI:n sivuilla on nyt listattuna "The 30 Best LGBT Films of All Time". Tämäkin listaus on koottu yli 100 asiantuntijan avustuksella.

Lista löytyy tästä linkistä, ja melko yllättäen sen kärkeen nousi alle vuosi sitten ensi-iltansa saanut Todd Haynesin Carol. Elokuva on toki monilla tuoreessa muistissa ja Haynes on tekijänä arvostettu, pitkään queer-aiheiden parissa toiminut ohjaaja, mutta vakiintuneemmilla best of -listoilla näin tuoreet teokset harvoin menestyvät.

Myös kakkossijalla on suht uusi elokuva, brittiläisen Andrew Haighin Weekend (2011), joka voisi hyvin olla omalla listallanikin ykkösenä. Haigh on nuorempi tekijä, mutta hän ollut viime aikoina esillä elokuvan 45 vuotta (2015) sekä laajalti arvostetun, San Franciscossa kuvatun Looking-tv-sarjan myötä.

Toisaalta queer-elokuvan historia on vielä melko lyhyt. Hahmoja ja aihelmia on toki aina ollut ja löydetty myös vanhoista elokuvista – Vito Russon The Celluloid Closet -kirja ja siihen perustuva dokumenttielokuva avaavat tätä hyvin. Mutta varsinaisesti queer-elokuvasta alettiin puhua vasta 1990-luvun alussa (mm. B. Ruby Richin Sight & Sound -artikkelin ja Sundance-festivaalin queer-paneelin myötä).

Niinpä kolmannelta sijalta löytyvää Wong Kar-wain Happy Togetheriä (1997) voidaan jo pitää klassikkona. Listan vanhin elokuva, sijalla 14, on Leontine Saganin Mädchen in Uniform (1931). Ennen 90-lukua valmistuneita elokuvia listalla on 14.

Ensimmäinen naisohjaajan elokuva löytyy sijalta viisi: Jennie Livingstonen Paris Is Burning (1990). Se on myös korkeimmalle rankattu dokumenttielokuva ja trans-aiheinen elokuva. Yhteensä naisohjaajia listalla on 10, mikä on hyvin suhteessa siihen, kuinka paljon naiset ylipäänsä pääsevät ohjaamaan elokuvia.

Aasialaistaustaiset ohjaajat ovat pärjänneet hyvin: Kar-wain lisäksi Ang Lee ja Apichatpong Weerasethakul pääsivät top kymppiin, ja loppupäästä löytyy vielä Toshio Matsumoton Funeral Parade of Roses. Ylipäänsä ei-englanninkielisiä elokuvia listalla on puolet.

Kaksi listan elokuvista on nähtävissä pääkaupunkiseudulla lähiaikoina: Tangerine (sijalla 11) Season Film Festivalilla huhtikuun alussa ja Kuolema Venetsiassa (sijalla 27) Orionissa huhtikuun puolivälissä.

***

Vaikka pidänkin listoista, rankingit ovat hankalia, joten jätän tämän ajatuksen nyt muhimaan. BFI:n listalta olen nähnyt 23 ja suurimman osan niistä huolisin itsekin ainakin 50 parhaan joukkoon. Myös listan loppupään hajapisteitä saaneissa on erittäin suositeltavaa katsottavaa, mm. Hedwig and the Angry Inch, Querelle ja Young Soul Rebels.

Kotimaisessa elokuvassa valikoimaa on vähemmän, joten sieltä pienellä miettimisellä onnistuin valitsemaan kaksi tämän kansainvälisen listan jatkoksi: Auli Mantilan Pelon maantiede (1999) on täkäläisessä asenneilmastossa harvinainen feministinen avaus. Anja Kaurasen romaanin filmatisoinnissa arvostan yhteiskunnallisten kysymysten tuomista viihdyttävästi etenevän narratiivin keskiöön. Elokuva myös näyttää hyvältä, Helsinki-kuva tuntuu autenttiselta ja näyttelijät sopivat rooleihinsa – niin ikään harvinaista suomalaisessa elokuvassa.

Toinen valintani on Ilppo Pohjolan Daddy and the Muscle Academy (1991), kokeellinen dokumentti Tom of Finlandista. Kyseessä on ehkä ainoa suomalainen teos, jonka voisi lukea New Queer Cineman elokuvien joukkoon. Täytyy myös muistaa, että elokuva tehtiin aikana, jolloin ToF:in kaupallistaminen ei ollut aivan siinä laajudessa kuin nykyään... Vaikka elokuva ei ole kovin tunnettu, ainakaan suomalaisessa mainstreamissa, se on hyvin saatavilla dvd:llä (näin sitä viimeksi myynnissä tänään Fredan Nide-kirjakaupassa).

Tilaisuus queer-tematiikasta suomalaisessa dokumenttielokuvassa su 20.3.

Dokumenttikilta järjestää sunnuntaina 20.3. klo 15 alkaen elokuvateatteri Andorrassa (Eerikinkatu 11, Helsinki) tilaisuuden näppärällä nimellä "Dokumenttielokuvamatinea: Kolme suomalaista LGBT-dokumenttia sekä keskustelupaneeli aiheesta".

Ohjelmaan voi tutustua Facebook-eventissä. Itse olen nähnyt esitettävistä teoksista ainoastaan Susanna Helken American Vagabondin (2013), joka on San Franciscossa kuvattu dokumentti kaupungin kodittomista queer-nuorista. Suosittelen elokuvaa, joka on tyylikkäästi ja kohteitaan kunnioittaen kuvattu.

Myös Markku Heikkinen on kuvannut monissa elokuvissaan queer-aiheita (mm. Poikien bisnes, 2009). Ristiriita (1996) kertoo avioliittolainsäädäntöön liittyvästä aktivismista 90-luvulla. Tilaisuuden avaava Jaakko Jaskarin Filippiineille sijoittuva Jack in the Land of Transpinays (2015) on esitetty ainakin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla tätä ennen.

Varmasti kiinnostava keskustelu tulossa, kun kysymyksinä on mm. Pitääkö olla homo että saa puhua homoista? Millaisia tarinoita transihmisistä sopii kertoa?

Isompi loiskahdus: katsaus kevään teatterielokuviin

Ajattelin kirjoittaa hieman Luca Guadagninon uutuuselokuvasta  A Bigger Splash, jonka näin toissaviikolla tulevan elokuvateatteri Rivieran Sneak peak -tapahtumassa. Laitanpa samalla jotain ajatuksia lähiaikojen kaupallisen levityksen tarjonnasta ylipäänsä, eli maratonblogaus taas luvassa.

A Bigger Splash tulee siis ensi-iltaan tämän viikon perjantaina. Pidin kovasti Guadagninon edellisestä Io sono l'amoresta (2009), jota Suomessa levitettiin banaalilla nimellä Rakkautta italialaisittain. Tämän uusimman elokuvan nimi on sama kuin homoseksuaalista taiteilija David Hockneysta 1970-luvulla tehdyllä elokuvalla. Hockney tunnetaan mm. uima-allasmaalauksistaan, ja uima-allas on keskeinen tapahtumapaikka tässä uudessakin elokuvassa.

Pidin elokuvasta kovasti, siinä on juuri sellaista aurinkoista ja samalla kirpeää meininkiä, jota traileri lupaa. Production design ja puvustus ovat huikean hienosti toteutettu. A Bigger Splash ei ole homoelokuva, mutta onko se queer-elokuva? Tarina kertoo boweymaisesta rock-tähdestä Mariannesta (Tilda Swinton) ja tämän miesystävästä Paulista (Matthias Schoenaerts), jotka vain haluaisivat ottaa iisisti italialaisella pikkusaarella. Paikalle kuitenkin pyyhältää Mariannen exä, hyperaktiivinen Harry (erinomainen Ralph Fiennes) viekoittelevan tyttärensä Penelopen (Dakota Johnson) kanssa. So far, so straight. Kuumottavan auringon alla seksuaalienergiat leiskuvat. Harry mitä ilmeisimmin on biseksuaali, mutta mitään suoranaisen homoeroottista en lupaa. Mutta ehkä jotain mitä voisin kutsua vaikka "queer sensibilityksi".

Tässä haastattelussa Guadagnino kertoo mm. elokuvansa yhteydestä David Hockneyn taiteeseen, siitä, kuinka Xavier Dolan tekee liikaa elokuvia, ja yleisesti nykyelokuvan tilasta. A Bigger Splashin näytöksiä on luvassa Finnkinolla, Kino Sherylissä ja Korjaamo Kinolla.

Mitäs muuta meillä on tarjolla? Kevään isoimmat queer-elokuvatapaukset ovat tietysti Tanskalainen tyttö ja Carol, joista jo kirjoitinkin. Carol oli hieno (vaikka en ihan ollut vakuuttunut Blanchettin ja Maran välisestä kemiasta). Muuta ei sitten vähään aikaan taidakaan olla tarjolla queer-osastolla.

Naisten ohjaamia elokuvia on luvassa jonkin verran kevään aikana. Toissa viikolla ensi-iltansa sai Tiina Lymin esikoisohjaus Äkkilähtö (kuva yllä). Elokuva on itselläni näkemättä, mutta trailerin perusteella vaikuttaa perus hetsku-romkomilta. Se on ainoa naisen ohjaama elokuva tämän kevään kymmenestä kotimaisesta ensi-illasta. Syksyllä on tulossa Oscar-ehdokas Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu, Saara Cantellin noitavaino-epookki Tulen morsian ja Alli Haapasalon esikoispitkä Syysprinssi.

Eniten odotan keväältä ehkäpä Deniz Gamze Ergüvenin Mustangia (kuva yllä). Cannesissa ensi-iltansa saanut turkkilaisdraama on päässyt mm. Lux- ja Oscar-palkintoehdokkaaksi. Siskosten vapaudenkaipuusta kertova elokuva tulee teattereihin 1.4., sitä ennen se esitetään Season-festivaalilla.

Tässä laiskasti listauksena muut naisohjaajien elokuvat tältä keväältä ensi-iltapäivämäärän mukaisessa järjestyksessä (muutokset mahdollisia):

18.3. Kung Fu Panda 3 (ohj. Jennifer Yuh Nelson & Alessandro Carloni)
8.4. Kirsikkapuiden alla (An, ohj. Naomi Kawase), Suffragette (ohj. Sarah Gavron, kuva alla)
15.4. The Dressmaker (ohj. Jocelyn Moorehouse) 
6.5. Huuma (Mon roi, ohj. Maïwenn)
13.5. Hurmaava petturi (My Kind of Traitor, ohj. Susanna White)