tiistai 23. tammikuuta 2018

Kutsu minua nimelläsi

Tänään tiistaina julkistettiin Oscar-ehdokkaat, ja Call Me by Your Name pääsi mukaan kisoihin neljässä kategoriassa: paras elokuva, sovitettu käsikirjoitus (James Ivory), miespääosa (Timothée Chalamet) ja laulu (Sufjan Stevens, "Mystery of Love"). Nämä kaikki ovat mitä painokkaimmin ansaittuja – myös ohjaaja Luca Guadagninolle olisin suonut ehdokkuuden.


Viime vuoden suosikkeihini kuulunut elokuva saa Suomen ensi-iltansa nyt tulevana perjantaina 26.1. Ensiesityksensä täällä se sai Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla syyskuussa. Luvalla jaan alla festarin lehteen kirjoittamani jutun (hieman julkaistua pidempänä versiona).

Tässä kuitenkin ensin linkit elokuvan esityksiin pääkaupunkiseudulla:
Kino Engel
Korjaamo
Riviera
Kino Tapiola 
Finnkinon teatterit

Viettelevä tarina huumaavasta ensirakkaudesta


Tämän vuoden avajaiselokuvan Call Me by Your Name voi jo nyt listata vuosikymmenen suurten rakkauselokuvien joukkoon.

Italialaisohjaaja Luca Guadagninon elokuva sai ensi-iltansa alkuvuodesta Sundancessa ja Berlinalessa ylistävien arvioiden saattelemana. Muun muassa Guardianilta tuli täydet viisi tähteä, ja Indiewire on jo ehtinyt listata mestariteokseksi nimeämänsä elokuvan Oscar-ennustuksissaan.

André Acimanin romaaniin perustuva Call Me by Your Name sijoittuu pohjoisitalialaiselle huvilalle 1980-luvulle. Charmantin Michael Stuhlbargin esittämä isä-Perlman on amerikanjuutalainen professori, jolla on tapana kutsua kesäksi nuorempia tutkijoita assistentikseen. 17-vuotias poika Elio (Timothée Chalamet) suhtautuu kesävieraisiin teinin välinpitämättömyydellä.


Kun uusin tulokas, komea ja aurinkoinen Oliver (Armie Hammer) saapuu huvilalle, kirjallisuuden ja musiikin parissa viihtyvä Elio on valmis toteamaan tämän pinnalliseksi amerikkalaiseksi. Oliver voittaa kuitenkin Elion puolelleen nopealla älyllään, ja pikkuhiljaa Elio huomaa uudenlaisen halun syttyvän itsessään.

Teini-iästä nähdään harvoin yhtä realistisia kuvauksia: ilmiömäisen Chalametin (s. 1995) Elio on sekä epävarmuutensa kopeuteen peittävä teini että sivistynyt, kauniisti herkkyyttä osoittava nuori mies. Muun muassa The Social Networkissä vakuuttanut Hammer (s. 1986) on myös nappivalinta ensirakastajaksi, joka kasvaa Elion silmissä halun idealisoidusta kohteesta tasavertaiseksi toveriksi. Näyttelijät ystävystyivät kuvauksissa, mikä näkyy saumattomana kemiana, myös seksikohtauksissa.


Guadagnino tavoittaa ensirakkauden epävarmuuden, euforian, heittäytymisen ja riipaisevan sydänsurun täydellisesti. Guadagninolta on nähty Suomessa valkokankailla Tilda Swintonin tähdittämät Rakkautta italialaisittain (2009) sekä A Bigger Splash (2015). Seuraavaksi häneltä odotetaan Suspiria-remakea, jonka kuvaukset ovat päättyneet tänä keväänä.

Elokuvan taustalla on muutenkin upea joukko ammattilaisia. Lauluntekijä Sufjan Stevens sävelsi uusia kappaleita elokuvaa varten. Käsikirjoituksesta vastaa pitkän linjan elokuvantekijä James Ivory, joka tunnetaan erityisesti arvostetuista kirjallisuusfilmatisoinneistaan (mm. Hotelli Firenzessä, Maurice). Kuvaaja Sayombhu Mukdeepromin aiempiin töihin kuuluvat Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (2010) sekä Miguel Gomesin trilogia Arabian Nights (2015).

Ihon alle hiipivän, sydämeen iskevän rakkaus- ja kasvutarinan lisäksi viettelevästi kuvattuun italialaiseen kesään sijoittuva Call Me by Your Name tarjoaa suloista eskapismia syksyn pimeneviin iltoihin.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Orionin kevät

Hyvää uutta vuotta! Mielenkiintoinen elokuvavuosi tulossa, aloitetaan elokuvateatteri Orionin kevätohjelmistolla:


Tällä kaudella on helppo nimetä eniten odottamani sarja: tammikuussa esitetään kuusi elokuvaa ohjaaja Dorothy Arznerilta. Arzner oli merkittävin Hollywoodin studiokaudella työskennellyt naisohjaaja. Hänella oli suhteita useisiin naisnäyttelijöihin ja hän eli myös pitkässä suhteessa koreografi Marion Morganin kanssa. Sarjan esittelytekstissä kerrotaan lisää Arznerin urasta, ja esimerkiksi Senses of Cineman sivuilla on kattava artikkeli.

Ja huom: sarja päättyy jo 28.1., joten kannattaa merkata näytökset saman tien kalenteriin!

Queer-elokuvaa on todella niukasti tällä kaudella. Onneksi sentään Kanadasta nähdään Patricia Rozeman lesboklassikko Kun yö saapuu (When Night Is Falling, 1995). Hyvin ysäriä romanssia tarjolla, tsekkaa vaikka trailerista. Ainoa näytös on ma 9.4.


Lisäksi kauhuun keskittyvässä Jatko-osahelvetti-sarjassa esitetään 14.4. Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto (1985), joka on saanut mainetta homo-subtekstinsä ansiosta. Aiheesta voi lukea esimerkiksi tästä Deciderin artikkelista. Pääosassa nähtävä Mark Patton tuli ulos kaapista elokuvan ilmestymisen jälkeen.


Lisää naisohjaajia


Arznerin lisäksi tammikuussa on esillä toinenkin varhainen naisohjaaja, neuvostoavantgarden edustaja Esfir Shub, jolta nähdään neljä elokuvaa 1920–30-luvuilta. Maaliskuussa kolmen elokuvan miniretron saa Lynne Ramsay, osana Skotlanti-sarjaa.

Edelleen aktiiviselta Agnès Vardalta nähdään maaliskuussa Ranskan uuden aallon klassikko Cléo viidestä seitsemään (1961). Elokuvan historia -sarjassa on ilahduttavasti ollut viime kausilla aina myös naisohjaajien elokuvia. Keväällä nähdään em. Rozeman elokuvan lisäksi Moufida Tlatlin Palatsin hiljaisuus (1994), Jane Campionin Piano (1994) ja Lone Scherfigin Italiaa aloittelijoille (2000).

Muut tärpit


Yhdysvaltalaislähtöinen Black History Month on vakiinnuttanut paikkansa myös Orioniin. Viime vuonna nähtiin restauroitu afroamerikkalaisen elokuvan merkkiteos Daughters of the Dust (1991). Tänä vuonna näytöksiä on enemmän ja teemana jazz-musiikki. Ystävänpäivään 14.2. on sijoitettu kaksi konserttitelokuvaa Suomesta: Ella Fitzgerald Helsingissä (1965) ja Sarah Vaughan Helsingissä (1978).

Suurelta italialaiselta Pier Paolo Pasolinilta esitetään "anti-ideologinen" Jeesus-kuvaus Matteuksen evankeliumi (1964) tammikuun lopulla ja pääsiäisenä, ja Saksasta Rainer Werner Fassbinderiltä Pelko jäytää sielua (1973) helmikuussa.