tiistai 15. elokuuta 2017

Orionin syksyssä runsaasti queeria

Edellisestä päivityksestä onkin aikaa, oli kiireinen kesä ja sitten iski myös Rakkautta & Anarkiaa -kirjoitushommat päälle. Tämäkin listaus tulee nyt aika viime tingassa, sillä Orionin syyskausi pyörähti tänään käyntiin.

Ohjelmaa on paljon, joten valitan heti ensialkuun, etten kauhean syvällisesti näistä pysty kirjoittamaan. Mutta ehkä joku teistä ilahtuu listauksesta ja löytää sen avulla jotain katsottavaa, toivon.

30 vuotta Rakkautta & Anarkiaa

Orionissa juhlitaan Suomen suurimman elokuvafestivaalin pyöreitä sarjalla menneiden vuosien suosikkeja. Näistä queer-näkökulmasta tärkein on Gregg Arakin Mysterious Skin (2004), joka teki aikoinaan suuren vaikutuksen. Näytökset ovat tällä viikolla, menen itse ehdottomasti tsekkaamaan tämän uusiksi.

Myös Stephen Frearsin Sammyn ja Rosien naimapuuhat (1987) kiinnostaa. Elokuva on samaa aikakautta kuin Frearsin queer-klassikot Poikien pesula (1985), jossa myös oli Hanif Kureishi käsikirjoittajana, ja Prick Up Your Ears (1987).

Beat it!

Beat-kirjailijoihin keskittyvässä sarjassa luonnollisestikin on esillä queer-sensibiliteetti. Mukana on homoaiheisiin useasti keskittyneiden Rob Epsteinin ja Jeffrey Friedmanin dokufiktio Howl – Huuto (2010), jossa James Franco tulkitsee Allen Ginsbergia.

Ohjaaja Howard Brooknerin dokumenttielokuva Burroughs: The Movie (1983) voi kiinnostaa kirjallisuuden ystävien lisäksi My Uncle Howardin (2016) nähneitä – DocPointissa esitetty elokuva kävi läpi aidsiin kuolleen Brooknerin lyhyttä uraa ja erityisesti tuon Burroughs-dokkarin tekemistä.

Yksi lesboelokuva!

Jos jostain kumman syystä Todd Haynes Carol (2015) jäi pari vuotta sitten näkemättä elokuvateatterissa, asian voi nyt paikata elo-syyskuun vaihteessa. Näytös on osa Cate Blanchettille omistettua sarjaa. Täytyy harkita uusintakatselua, jos vaikka saisin jotain uusia sävyjä elokuvasta irti. Ensimmäisellä katselulla se jätti minut hieman kylmäksi, vaikka alkuperäisromaanista pidin paljonkin.

No ok, ehkä toinenkin

Lokakuussa Kuukauden elokuvana nähdään Sally Potterin (mm. Orlando, 1992) uusin, Berlinalessa helmikuussa esitetty kohkauskomedia The Party (2017). Ei iskenyt minun huumorintajuuni, mutta moni muu tykkäsi. Lasta odottavien lesbojen rooleissa nähdään Emily Mortimer ja (ihan aito lesbo!) Cherry Jones.

Kotimainen queer-elokuva ysäriltä

AVEKin 30-vuotisjuhlallisuuksissa on nähtävissä Ilppo Pohjolan (Daddy and the Muscle Academy, 1991) kokeellinen trans-aiheinen lyhäri P(l)ain Truth (1993), osana "Toisinkertojat"-näytöskokonaisuutta, johon on vapaa pääsy. Pääroolissa nähdään Leea Klemola (joka on siis esittänyt elokuvissa sekä transmiestä että transnaista – jälkimmäinen rooli oli vuoden 2013 elokuvassa Kerron sinulle kaiken.)

Hikinen iltapäivä Lidolla

Luchino Viscontin Kuolema Venetsiassa (1971) on komea klassikko vanhan miehen nuoruuden kaipuusta ja, no, kuolemasta. Vahva suositus. Tadzio!

Ristiinpukeutumista 1920-luvulta 2000-luvulle

Remakes-sarjassa on tällä kertaa kolme versiointia Viktor ja Viktoria -musikaalista: alkuperäinen saksalainen vuodelta 1933, pari vuotta myöhemmin ilmestynyt brittiversio sekä Julie Andrewsin tähdittämä menestyselokuva 1980-luvulta.

Blanchettin retrospektiivissä on mukana myös toinen Todd Haynesin ohjaustyö hieno Bob Dylan -elämäkerta I'm Not There (2007), jossa Blanchett esittää yhtä, ehkä eniten näköisintä Dylania.

1920-luvun suuriin tähtiin kuulunut Louise Brooks pukeutuu pojaksi mykkäklassikossa Beggars of Life (1928), joka esitetään lokakuussa.

Billy Wilder -sarjassa esitetään jälleen ikisuosikki Piukat paikat (Some Like It Hot, 1959).

Sing-along Bowien hengessä

Todd Haynes on esillä toisessakin sarjassa, joka kantaa nimeä Parhaat indie-soundtrackit. Velvet Goldmine (1998) on, kollegaani lainatakseni, "David Bowien Ziggy Stardust -hahmon innoittama fiktio, jossa brittitoimittaja lähtee selvittämään vuonna 1984, mitä tapahtui glam-rockin superstaralle Brian Sladelle." Norminäytös ilman yleisön laulelua on jo syyskuussa.

Almodóvar, osa 2

Viime vuoden syksyn kohokohtiini kuului Pedro Almodóvarin varhaisten elokuvien sarja. Loppuvuodesta nähtävä jatko-osa käynnistyy vuodesta 1995 ja jatkuu aina viimeisimpään Julietaan asti. Nämä elokuvat ovat tuoreemmassa muistissa, joten en ehkä ihan yhtä tarkkaan käy sarjaa läpi, mutta ainakin aikoinaan suuren vaikutuksen tehneet Huono kasvatus (2004) ja Iho jossa elän (2011) täytyy nähdä uusiksi.

LUX Film Days

LUX-elokuvapalkintoa myöntää Euroopan parlamentti ja se on siitä mukava, että parlamentti tarjoaa shortlistan kolmen elokuvan ilmaisnäytökset sekä tekstitykset. Näytökset ovat vasta marraskuussa, mutta ehdokkaat ovat jo nyt tiedossa, ja mukana on ranskalainen aids-aktivismidraama, Cannesissa kilpaillut BPM (Beats per Minute) (ohj. Robin Campillo).