tiistai 7. heinäkuuta 2015

Suuri televisioblogaus S01E01

Televisioblogaus on muhinut jo useita viikkoja mielessä, ja olen jopa saanut pari pyyntöä aiheeseen liittyen. Televisiotarjonnan runsauden vuoksi on ollut hieman hankala päättää, mihin keskittyisin, joten päästäkseni tästä yli, päätin listata joitakin viime aikojen suosikkejani, jotka eivät ole ehkä vielä kovin tunnettuja täällä suunnalla. Itse katson ohjelmia nykyään lähinnä nettipalveluiden kautta, mikä rajoittaa tuntemustani – erityisesti muu kuin angloamerikkalainen tarjonta on jäänyt pahasti pimentoon.

Pieni alustus kuitenkin aiheeseen: Televisiosarjoihin kohdistuu nykyään paljon feminististä, antirasistista ja queer-näkökulmaista kritiikkiä, mikä on tärkeää ja ansaitsisi saada Suomessakin paremmin huomiota. (Onneksi esimerkiksi tässä tapauksessa yleisö ei jäänyt hiljaiseksi; aika moni vastaava tapaus on jäänyt vähemmälle huomiolle.) Samalla television katsomisesta on tullut monelle jonkinlainen salainen, paheellinen nautinto, guilty pleasure: ymmärrän sarjan x ongelmallisuudet, mutta kun se on vaan niin pirun viihdyttävä! Itsekin olen lapsesta lähtien katsonut paljon sarjoja ja saan edelleen nautintoa sarjamaailmoihin uppoamisesta.

Kuinka päästä yli siitä, että suurin osa televisiosta kertoo tarinoita valkoisista miehistä? Tai siitä, että jos (pää)henkilöt ovat mustia, he ovat vankilassa? Tai jos he ovat transsukupuolisia, heitä esittävät cis-sukupuoliset näyttelijät? Pitäisikö television katsominen lopettaa kokonaan vai olisiko mahdollista löytää ohjelmia, jotka täyttävät kaikki toiveemme?

Televisiosarjat luovat yhteisöllisyyttä niiden populaarikulttuurisen luonteen takia: osa nautinnosta tulee siitä, että sarjoista pääsee keskustelemaan ystävien, perheenjäsenten, työ- ja opiskelukaverien kanssa eri tavalla kuin monesta muusta kulttuurituotteesta, joita nautimme yksilöllisten taipumustemme mukaisesti. Joitain sarjoja tekee mieli seurata vain, että voi olla jotain mieltä niistä (omalla kohdallani True Detective oli tällainen). Jos löydän sarjan "myöhässä" (aloin juuri katsoa House of Cardsia), valittelen että en löydä keskusteluseuraa, kun muut ovat nähneet jaksot jo aikoja sitten.

Oma suositukseni kriittisille televisionkatsojille on ottaa nautinto sieltä, mistä se on saatavilla: voimme viihtyä sekä ohjelmien parissa että eritellessämme niiden hyviä ja huonoja representaatioita. Kriittinen katsominen voi olla myös tuottaa iloa! Voimme etsiä ja jakaa tietoa sekä nostaa keskusteluissa esiin erilaisia näkemyksiä. Black and Pink -organisaatiolla on myös yksi ehdotus siitä, kuinka voit olla vastuullinen television katsoja.


Ja sitten niitä suosituksia:


Olen aika lailla valmis julistamaan kaikkien aikojen parhaaksi tv-sarjaksi Ilana Glazerin ja Abbi Jacobsonin Broad Cityn (Comedy Central). Stoner-komediasarjassa parikymppiset newyorkilaisystävykset Ilana ja Abbi luovivat sekalaisten työkeikkojen, pilvessä notkumisen, bilettämisen ja pokaamisen jännittävässä maailmassa. Kuin realistisempi ja äärettömän paljon hauskempi Girls (josta kyllä myös pidän). Koskettavinta sarjassa ovat Ilanan moninaiset, viekkaatkin yritykset päästä seksuaaliseen yhteyteen ystävänsä Abbin kanssa.
TJEU:
sarjan avauskohtaus, Ilana hankkii käteistä
Saatavuus:
dvd tilattavissa nettikaupoista

Aivan äärettömän ihana oli myös HBO:n Looking, draamasarja sanfranciscolaisista homomiehistä. Tässä hurmasivat realistiset kuvaukset ihmissuhteista, kompleksiset hahmot sekä kuumat seksikohtaukset. Ilmeisesti myöhemmin kokopitkään televisioelokuvaan päättyvä sarja jäi kahteen kauteen, mutta ainakin niihin voi onneksi palata uudestaan ja uudestaan. Itse löysin sarjan aikoinaan useita jaksoja ohjanneen ja käsikirjoittaneen Andrew Haigh'n kautta: hänen ohjaamansa Weekend (Iso-Britannia, 2011) on yksi 2000-luvun parhaista homoelokuvista.
TJEU:
ensimmäisen kauden traileri
Saatavuus: HBO Nordic -nettipalvelussa

Lookingin kanssa jonkinlaiseen dramedy-genreen uppoava Please Like Me (Australian Broadcasting Corporation) on viehättävä sarja nuoresta homomiehestä, joka sarjan alussa tulee ulos kaapista. Pääosassa nähdään sarjan luonut Josh Thomas, jonka esittämä Josh on sosiaalisesti epävarma, kehossaan huonosti viihtyvä nuori mies – eli hahmo, joka yleensä pääsee korkeintaan sivurooliin nuorisosarjoissa. Ystävyys- ja seurustelusuhteiden lisäksi tärkeässä roolissa ovat Joshin isä monikulttuurisine uusperheineen sekä mielenterveysongelmista kärsivä äiti.
TJEU: ensimmäisen kauden traileri
Saatavuus: Yle on esittänyt sarjaa, saatavilla dvd:llä nettikaupoista

Näistä ehkä vähiten tunnettu on amerikkalaisen ABC Family -kanavan Huge vuodelta 2010. Yhden kauden saanut teinisarja sijoittuu nuorten "fat campille" eli laihdutusleirille. Konsepti voi kuulostaa kammottavalta, mutta toteutus on yllättää: päähenkilö on leirin ideologiaa vastaan taisteleva, herkkuja salakuljettava Willamena (Nikki Blonsky). Osa teemoista luonnollisesti pyörii ulkonäköpaineissa, mutta tilaa saavat myös ihmissuhdepohdiskelut sekä suhteet vanhempiin ja ystäviin. Lihavuus ja sen hyväksyminen on tabu länsimaisessa kulttuurissa, ja sarjaa seuratessa ilahduttikin myös suuresti mahdollisuus seurata lihavien nuorten omilla ehdoilla etenevää sarjaa. Useimmiten lihavat ihmiset esitetään yksinäisinä hahmoina laihojen ihmisten maailmassa (esim. My Mad Fat Diary, Precious), joten tuntui aika hienolta katsoa sarjaa, jossa lihavat nuoret ovat normi.
TJEU: sarjan promo, Will tekee vaikutuksen leiriläisiin
Saatavuus: dvd tilattavissa nettikaupoista

Joskus parasta viihdettä on tosi-tv ja sillä saralla ehdoton suosikkini on The Great British Bake Off (konsepti on tuotu Suomeen nimellä Koko Suomi leipoo). Hyväntuulisessa ohjelmassa ihastuttaa kokonaisuus, johon kuuluu mahtavia kaksimielisyyksiä laukovat juontajakoomikot Mel Giedroyc and Sue Perkins, juuri sopivan koppavat ja nasevat tuomarit Paul Hollywood ja Mary Berry (mitkä nimet!) sekä hyvin erilaisista ja eri taustoista tulevista "taviksista" koostuva kisailijajoukko. 
TJEU: Mel ja Sue taistelevat suklaamoussesta, Mel ja Sue vastaanottavat Attitude-palkinnon
Saatavuus: useita jaksoja on katsottavissa kokonaisuudessaan YouTubessa

En ole vielä itse ehtinyt tutustua, mutta tv-guruni suositteli brittiläistä sarjakokonaisuutta Cucumber / Banana / Tofu, jonka on luonut Queer as Folk -sarjan kirjoittajana tunnettu Russell T. Davies. Kolme toisiinsa liittyvää, Manchesteriin sijoittuvaa sarjaa kertovat tarinoita seksistä ja seksuaalisuudesta. Kokonaisuuden traileri.