Syksyn tärppilistaa: Orion, Girls Lost, festivaalit jne.

Erinäisten syyskiireiden takia blogin päivittäminen unohtui pitkäksi aikaa, joten tässä nyt kerralla pidempi lista tärppejä loppusyksyyn.

Orionissa

Suositussa Punk 40 vuotta -sarjassa on tulossa brittiläisen queer-ohjaaja Derek Jarmanin Jubilee (1978; kuva alla). 90-luvun alussa aidsiin menehtynyt Jarman oli näkemyksellinen ohjaaja, jonka läheisiin työtovereihin kuului mm. Tilda Swinton.

Pedro Almodóvarin retrospektiivissä on tulossa marras-joulukuussa vielä uskomattomia helmiä. Kirjoitin Almodóvarista ja Sirkistä elokuussa. Sirk-retrosta on jäljellä enää Kaikki minkä taivas sallii (1955), mutta se onkin hänen keskeisimpiä elokuviaan.

Mikäli kiinnostaa homoseksuaalisuuden representaatiot kotimaisessa elokuvassa, marraskuun lopulla esitetään Jarmo Lampelan ensemble-elokuva Joki (2001), jossa oli varmaankin ensimmäinen näkemäni miesten välinen suhde suomalaisessa elokuvassa.

Naistekijöistä loppuvuodesta on esillä neuvostoliittolaisohjaaja Larisa Shepitko. Uusien elokuvien LUX Film Days -viikonlopulta voin lämpimästi suositella Maren Aden nerokasta komediaa Isäni Toni Erdmann (2016), jossa aikuisen tyttären ja tämän yksinäisen isän suhdetta on kuvattu yhtä aikaa kivuliaalla ja hellyyttävällä tavalla.

Samana viikonloppuna esitettävä animaatio My Life as a Courgette (2016) kiinnostaa erityisesti käsikirjoittaja Céline Sciamman takia. Sciamma tunnetaan ohjaajana mm. queer-elokuvistaan Water Lilies (2007) ja Tomboy (2011), ja hän toimi niin ikään käsikirjoittajana R&A:ssa nähdyssä André Téchinén hienossa Being 17 -elokuvassa. Tähän sekä edellä mainittuun Isäni Toni Erdmanniin on muuten vapaa pääsy.

Girls Lost

Hiljattain Suomen ensi-iltansa sai ruotsalainen teinielokuva Girls Lost (Pojkarna, 2015), joka esitettiin syyskuussa R&A:ssa. Elokuvassa kolme ystävystä löytää maagisen kasvin, jonka avulla heidän kehonsa muuttuvat: heidän ääni madaltuu, rinnat häviävät ja heille kasvaa penikset. Kahdelle muutos on jännittävä kokeilu, mutta kolmannelle vavisuttava kokemus, joka vahvistaa hänen identiteettiään poikana.

Moderoin festivaaleilla kaksi keskustelutilaisuutta näytösten jälkeen; vieraina olivat ohjaaja Alexandra-Therese Keining ja säveltäjä Sophia Ersson. Yleisön reaktiot elokuvaan olivat ristiriitaiset: osa oli järkyttynyt elokuvan kuvaamasta rankasta (koulu)kiusaamisesta. Sitä kritisoitiin myös queer-tarinan kertomisesta jälleen kerran synkkänä ja toivottomana.

Cis-sukupuolisena katsojana en osaa sanoa, kuinka hyvin elokuva tavoittaa teini-ikäisen transpojan kokemuksen kehollisuudesta. Elokuvassa sukupuolen analyysi rajoittuu melko lailla fyysisiin ominaisuuksiin. Elokuvan vahvoina puolina ovat herkullisesti luotu fantasiakuvasto sekä toimiva soundtrack. On myös harvinaista ja ilahduttavaa nähdä pohjoismainen elokuva, joka on selkeästi suunnattu teini-ikäisille katsojille.

Muita teatterilevityksessä olevia elokuvia

Teatterilevityksestä queer-tarinoita saa tällä hetkellä etsiä, eikä loppuvuodesta ole näillä näkymin tulossa mitään uusiakaan tästä näkökulmasta kiinnostavia tapauksia. Naisohjaajien töistä mainittakoon muutama:

Itselläni seuraavaksi on suunnitteilla nähdä Christy Garlandin dokumenttielokuva Cheer Up, joka kuvaa rovaniemeläisten nuorten cheerleading-ryhmää. Elokuvaa on esitetty jo festivaaleilla (mm. Toronto Hot Docsissa) ja arviot ovat olleet kiittäviä.

Katja Gauriloffin dokumenttielokuva Kuun metsän Kaisa paneutuu erään kolttasaamelaisen suvun, ohjaajan oman, menneisyyteen. Kotimaisista suosittelen myös Selma Vilhusen draamaelokuvaa Tyttö nimeltä Varpu, joka välillä sortuu turhaan dramatisointiin mutta nousee kokonaisuutena kuitenkin viime vuosien parhaimmistoon suomalaisen elokuvan saralla.

Hiljattain ensi-iltansa sai myös R&A:n päätöselokuva, Mia Hansen-Løven Tämän jälkeen. Isabelle Huppertin tähdittämä ranskalaisdraama on eräänlainen keski-iän ylittäneen naisen kasvutarina. Jos näin synkän vuodenajan koittaessa kiinnostaa nähdä hyvin kerrottu, tarkkaan pohdittu tarina, niin tässäpä hyvä ehdokas. Mukana on myös aimo annos porvarillista charmia, mm. idyllisellä maaseudulla.

Festivaalit

Seuraava iso festivaali pääkaupunkiseudulla on Night Visions, jonka ohjelmistosta poimin omaan ohjelmaani mm. Penelope Spheerisin dokumentin The Decline of Western Civilization Part II: The Metal Years (1998) sekä Anna Billerin "okkultistinen sarjamurhaajatrillerin" The Love Witch (2016).

Vinokino viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlaa. Turussa meiningit ovat käynnissä tänä viikonloppuna, mutta Helsinki saa odottaa marraskuun puoliväliin. Laitan Vinokinosta myöhemmin oman tärppilistan.

Festivaalien ystäville voisin suositella lahden toiselta puolen pimeiden öiden festivaalia eli PÖFFiä. Olen vieraillut Tallinnan isoimmalla festivaalilla lähes vuosittain jo hyvän tovin, sillä yleensä jotain kiinnostavaa löytyy, liput ovat halpoja ja bileet asiallisia. Ilmeisesti vasta ensi viikolla on tiedossa täysi ohjelmisto, mutta jo nyt julkaistuista bongasin kesällä näkemäni mainion dokumentin Real Boy (Shaleece Haas, 2016), joka on kuvaus teini-ikäisestä transpojasta Bennettistä.

Tampereella queer-feministisiä elokuvia pe 30.9.

Ensimmäistä kertaa järjestettävällä Tampere Queer Festivalilla nähdään myös elokuvia. Avajaispäivänä perjantaina 30.9. Niagara-elokuvateatterissa esitetään kaksi lyhytelokuvaa – Cool for You (Vika Kirchenbauer, 2016) ja Lucid Noon, Sunset Blush (Alli Logout, 2015) – sekä yksi pitkä elokuva, Mirco (Silvia Chiogna, 2013).

Elokuvista saa lisätietoja tapahtuman kotisivuilta tai Facebook-sivulta löytyvistä linkeistä. Aiheina ovat mm. binäärisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolella eläminen ja vallatussa talossa asuva queer-kollektiivi. Näytöksen jälkeen ilta jatkuu danceoke-bileillä.

Lizzie Bordenin feministiklassikko Born in Flames to 29.9.

UrbanApa X Ateneum 2016 on nykytaiteen festivaali, jossa tällä kertaa teemana on "Community as a Choreographic Practice". Festivaalin taiteellisina johtajina toimivat koreografi Sonya Lindfors sekä tanssija Anniina Jääskeläinen, ja se järjestetään 27.9.–2.10.

Viime vuoden esitysten perusteella suosittelen tapahtumaa erittäin lämpimästi. Tänä vuonna ohjelmistoon kuuluu myös feministisen ja queer-elokuvan klassikko Lizzie Bordenin Born in Flames (1983), jonka näkemistä olen odottanut kovasti. Kyseessä on scifistinen elokuva Yhdysvalloista, jossa  Women's Army tekee feminististä vallankumousta.

Elokuvasta on tänä vuonna ilmestynyt uusi 35 mm:n kopio, jota on esitetty mm. Tukholman Cinemateketissä, mutta en ole vielä saanut festivaalin järjestäjiltä vastausta, miltä formaatilta elokuva nähdään Ateneumissa. Ilmaisnäytös on siis torstaina 29.9. klo 17.45.

Alla traileri ja tarkemmin elokuvasta voi lukea vaikka Anthology Film Archivesin sivuilta tai The New Yorkerista.

Rakkautta & Anarkiaa 15.–25.9.2016

Kävin hiljan läpi koko Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin katalogin ja se oli hengästyttävää, kuten aina. Olen nähnyt elokuvista etukäteen 20 pitkää ja yhden lyhärisarjan kokonaisuudessaan. Merkitsin alustavasti katsottavien listalle nelisenkymmentä nimikettä... On tulossa intensiiviset 11 päivää!

Alla suosituksia ja ennakointia. Jos festivaalin lähestyessä tai sen aikana tulee mieleen lisäsuosituksia, postaan niistä blogin Facebook-sivulle.

Jos suosittelisin vain kolmea

Filmmaker in Focus: Ninja Thyberg
Ruotsalaisohjaaja Thybergin lyhytelokuvakooste on erittäin jännittävä setti hurjan onnistuneita, oivaltavia helmiä. Olin aivan ällikällä lyöty Girls & Boys -elokuvasta, joka parodioi teinielokuvia ja kääntää sukupuoliroolit, trailerissa esimakua. Myös Stallion, erityisesti loppuratkaisullaan, teki jotenkin valtavan onnelliseksi. Kirjoitin näytöksestä festarin tabloidiin, jutun voi lukea verkossa näköisversiosta sivulta 25.

Jacques Martineau & Olivier Ducastel, Paris 05:59 (kuva yllä)
Ah, Théo ja Hugo! Reaaliajassa kulkeva elokuva alkaa seksiklubilta, siirtyy Pariisin kaduille, yöpäivystykseen, kebab-ravintolaan ja aamun ensimmäiseen metroon. Siinä välissä vasta kohdanneet nuorukaiset käyvät läpi tunteiden vyöryn. Kenen vieressä haluaisit istua elokuvateatterissa alkujakson parikymmenminuuttisen orgian aikana?

André Téchiné, Being 17
Jos yllämainitty elokuva tarjoaa tyydytystä heti alkuminuuteiltaan, tämä ranskalaiselokuva antaa tyylikkäästi odottaa. Käsikirjoitus on valtavan viehättävällä tavalla vanhanaikainen: kunnon tarina kiehtovista hahmoista, jotka kehittyvät juonen edetessä. Kirjoitin elokuvan katalogitekstin, mutta mainittakoon vielä tässäkin, että käsikirjoituksessa oli mukana Girlhoodin ja Tomboyn ohjaaja Céline Sciamma.

Näitä odotan itse eniten

Kelly Reichardt, Certain Women (kuva alla)
Amerikkalainen naisohjaaja Reichardt on lempiohjaajani, jos sellainen pitäisi mainita. Paljastettakoon tässä, että kirjoitin katalogitekstin näkemättä elokuvaa, mutta Sundance-arvioiden perusteella odotukset ovat korkealla.

Petr Kazda & Tomáš Weinreb, I, Olga Hepnarová
Tositapahtumiin perustuva tsekkiläiselokuva nuoresta lesbosarjamurhaajanaisesta – what's not to like? Elokuva oli ensi-illassa Berlinalen kilpasarjassa.

Park Chan-wook, The Handmaiden
Sarah Watersin viihdyttäviä lesboepookkeja on filmatisoitu kotimaassaan Iso-Britanniassa aiemmin, nyt vuorossa on eteläkorealainen versio. Elokuvan alkuteoksena on siis Fingersmith-romaani, joka uusimman The Paying Guests -jännärin ohella on suosikkini Watersin tuotannosta. Tässä elokuvaversiossa on kehuttu erityisesti lavastusta: tarina on sijoitettu 1930-luvun Etelä-Koreaan.

Festivaalin queer-tarjonta ja seksuaalisuus-teema

Osa festivaalin queer-tematiikkaa sisältävistä elokuvista on listattu omaan kategoriaansa. Edellämainittujen lisäksi nostan vielä muutaman elokuvan tässä esiin. Ruotsalaisdokumentti Kiki palaa Paris Is Burning (1991) -klassikon kuvaamaan vogue-skeneen ja antaa mielestäni monipuolisen kuvan päähenkilöidensä iloista ja ongelmista.

Toinen ruotsalaiselokuva Girls Lost (kuva alla) on pohdituttava tapaus. Lajityypiltään kyseessä on teinifantasia ja sen juonta on usein kuvailtu siten, että kolme tyttöä muuttuisi pojiksi maagisen kukan avulla. Paitsi että yksi tytöistä on mitä ilmeisimmin transpoika. Elokuva yhdistää mielestäni hieman ongelmallisella tavalla sukupuolen fyysisiin ominaisuuksiin. Myös tästä elokuvasta kirjoitin tabloidiin, juttu sivulla 25.

Jo nähdyistä elokuvista suosittelen itävaltalaista parisuhteen avohaavaa tutkivaa Tomcatia. Lisäksi mainittakoon hyvä amerikkalainen indie-elokuva Little Men, jossa ei ole mitään eksplisiittistä queer-sisältöä sinänsä, mutta ohjaajansa takia saattaa kiinnostaa monia: Ira Sachsin edelliset elokuvat olivat Love Is Strange ja Keep the Lights On.

Oheisohjelmistossa on hieno keskustelusarja, Väestöliiton kanssa toteutettava Kenelle seksi kuuluu?, jossa elokuvien avulla pohditaan seksiä eri vähemmistöryhmien kannalta (mm. vammaiset, nuoret, sukupuolivähemmistöt). Festivaalin pressitilaisuudessa päätösseminaarin juontaja, kansanedustaja Jani Toivola puhui koskettavasti elokuvien merkityksestä identiteetin rakennuksessa. Keskusteluihin liittyvät elokuvat on koottu Let's Talk About Sex! -teeman alle.

Naisohjaajat

Naisohjaajien edustus festivaalilla on paranemaan päin: päätösgaalassa nähdään Mia Hansen-Løven Tämän jälkeen ja Avainelokuvissa on kolme naisohjaajaa, jo edellämainittu Kelly Reichardt, kreikkalainen Athina Rachel Tsangari mainiolla Chevalier-elokuvallaan sekä amerikkalainen Rebecca Miller Maggie's Plan -romkomillaan. Nais- ja tyttötarinoille on myös oma teemansa Mahdottomat tytöt.

Yksi suosikeistani festivaalilla on Rachel Langin komedia Baden Baden (kuva yllä), joka kulkee todella kivasti omintakeisella, rennolla tyylillä. Päähenkilössä on jotain melko hellyyttävää. Katalogitekstiä kirjoittaessa pohdin ehkä vähän ilmeisiä vertailukohtia, mutta nyt tuli mieleen, että Xavier Dolan sopisi fiilikseltään aika hyvin verrokiksi.

Oheistapahtumien puolelta myös erittäin vahva suositus WHS Teatteri Unionilla nähtävään kinokonserttiin, jossa Maya Derenin lyhytelokuvat 1940-luvulta yhdistyvät Jantso Jokelinin musiikkiin. Näin tämän setin keväällä Tampereella ja se toimi erittäin hyvin. Derenin elokuvat ovat hienoimpia avantgarde-teoksia, joita tiedän. Kirjoitin myös keväällä Derenistä Loud Silents -festivaalin verkkosivuille.

Rakkautta & Anarkiaa 2016 Facebookissa

Intohimon mestarit Almodóvar ja Sirk Orionissa syksyn ajan

Orionissa on syksyllä kaksi pitkää retrospektiiviä, joita odotan innolla. Douglas Sirk tunnetaan klassisista Hollywood-melodraamoistaan, joissa hillityt ihmiset käsittelevät kätkettyjä tunteitaan. Espanjalaisen Pedro Almodóvarin elokuvissa taasen ei ole mitään kätkettyä tai hillittyä, päinvastoin. Jotenkin nämä kaksi ohjaajaa sopivat kuitenkin hyvin yhteen sillä kyse on vahvoista, ihmiset valtaavista emootioista, intohimosta.

Almodóvar on ilmeisen queer, hän on käsitellyt useissa elokuvissaan mm. homoseksuaalisuutta, transvestismiä, transsukupuolisuutta ja sadomasokismia, erityisesti hyljeksittyjen, marginaalissa elävien ihmisten kautta.

Vaikea valita mitään yhtä teosta, jota suositella, mutta olkoon se Intohimon laki (La ley del deseo, 1986), jota sarjan esittelyssä kuvaillaan: "kaikkien aikojen hurjimpia homoromansseja". Allekirjoitan kuvailun täysin. Pääosassa nähdään myöhemmin kansainväliseen tähteyteen mm. elokuvallaan Philadelphia (1993) noussut Antonio Banderas. Kun Hollywood vielä tuolloin leikkasin miesten välisen fyysisen läheisyyden pois sovinnaisesta aids-draamasta, oli Banderas ehtinyt Almodóvarin ohjauksessa tehdä jo kaikkea mahdollista.

Toinen suositus voisi olla Yön sisaret (Entre tinieblas, 1982), jossa "[u]skonto lomittuu lesbolaisuuteen Movida-liikkeen lempeässä tilinteossa." En ole itse tätä vielä nähnyt, mutta jo elokuvan juliste on vakuuttava.

Sirkin teoksista queerin tekee erityisesti kielletyn rakkauden teema. Ne olivat myös leimallisesti "naisten elokuvia", nyyhkytarinoita ja sellaisena aliarvostettuja. Orionissakin Sirkin retrospektiivi nähdään vasta nyt ensimmäistä kertaa.

Keskeinen teos sarjassa on Kaikki minkä taivas sallii (All That Heaven Allows, 1955), pääosissa Jane Wyman ja Rock Hudson. Hudson oli studiokauden Hollywoodin tunnetuimpia kaappihomoja, mikä varmasti monilla vaikuttaa myös salattavaa rakkautta käsittelevän elokuvan tulkintoihin. Todd Haynes versioi melodraamaa vähintään yhtä upeassa teoksessaan Kaukana taivaasta (Far from Heaven, 2002), aiheinaan rotujen välinen rakkaus ja homoseksuaalisuus, joita Sirk ei omalla aikakaudellaan voinut samalla lailla kuvata.

Suosittelen Sirkiltä myös omiin lempielokuviini kuuluvaa naistarinaa Suurinta elämässä (Imitation of Life, 1959). Elokuvassa valkoinen nainen palkkaa köyhän mustan naisen kotiapulaisekseen. Molemmat ovat yksinhuoltajia ja heidän tytärtensä kohtalot nousevat myös keskeiseksi juonessa. Juanita Moore on fenomenaalinen roolissaan kaiken kestävänä Anniena.

Pinkkiä ja naisohjaajia Espoo Cinéssä 19.–28.8.

Perjantaina 19.8. alkava Espoo Ciné on jälleen tägännyt elokuviaan ja queer-tarjonta löytyy tunnisteella #pink.

Kahdeksasta elokuvasta olen nähnyt kaksi. Catherine Corsinin Summertime (La belle saison, 2015) kuvaa ranskalaista feminismiä 1970-luvulla ja kahta naista, jotka rakastuvat aktivismin tuoksinnassa. Elokuva edustaa lajia, joka yhdistetään usein Espoo Cinéen: pienimuotoista, ei järisyttävää mutta varsin kelvollista eurodraamaa. Erityisesti nuori Izïa Higelin (s. 1990) oli jotenkin mukavan reipas roolissaan.

Itävaltalainen Tomcat (Kater, 2016) voitti tämän vuoden Berlinalessa Teddy-palkinnon, joka on ehkäpä merkittävin queer-elokuvan palkinto maailmassa. Ja se on kyllä hyvä. Porvarillista parisuhdetta ja rakkauden anatomiaa luotaava elokuva toi minulle eniten mieleen Ruben Östlundin nerokkaan Turistin.

Näkemättä olevista odotan ainakin Hong Khaoun palkittua melodraamaa Lilting (2014), jossa Ben Whishaw'n esittämä Richard yrittää saada yhteyden kuolleen miesystävänsä äitiin.

Pink-elokuvien ulkopuolelle on jäänyt – ehkä vahingossa? – pari elokuvaa. Esen Işıkin ohjaamassa elokuvassa Dog (2015) esittelytekstin mukaan "transsukupuolinen prostituoitu haikailee rakastamansa miehen perään". Kuulostaa aika väsyneeltä idealta, mutta en ole elokuvaa itse vielä nähnyt.

Esittelytekstin perusteella myös itävaltalaisdokumentti Whatever Happened to Gelitin (2016) tarjoaa melko queeriä kamaa: elokuvassa muistellaan neljän homomiehen "tabuja kaatavaa" performanssiryhmää. Jonkinasteista pervoilua lienee tarjolla myös seksuaaliseja fetissejä tarkastelevassa espanjalaiskomediassa Kiki, Love to Love (2016).

Pink-elokuvien ulkopuolelta voin suositella kreikkalaisen Athina Rachel Tsangarin miehisyystutkielmaa Chevalier (2015), jossa lajityyppinä on absurdi komedia. Sopii myös karvaisen mieskauneuden ihailijoille (tosin mitään eksplisiittisen seksuaalista sisältöä elokuvassa ei siis ole).

Naisohjaajista täytyy nostaa esiin myös Lucile Hadžihalilović, jonka edellisestä elokuvasta, loistavasta Innocencestä (2004) on vierähtänyt jo tovi aikaa. Uusi Evolution (2015) vaikuttaa esittelyn perusteella jatkavan Innocencen jalanjäljissä mystisellä, kiehtovalla tunnelmalla.

Muutenkin naisohjaajat ovat Espoo Cinéssä hyvin edustettuna: avajaiselokuvana nähdään Maren Aden komedia Toni Erdmann (2016) ja ohjelmistossa on elokuvia mm. Pernilla Augustilta, Paula Ortizilta, Najwa Najjarilta, Doris Dörrieltä ja Francesca Archibugilta.

Flow-festivaalin elokuvaohjelmisto Rivierassa 12.–14.8.

Kalliossa syksyn aikana avautuva elokuvateatteri ja baari Riviera esittää Flow-festivaalin yhteydessä elokuvia eri teemoilla. Esitysformaattina on bluray tai dvd. En oikein saanut sivuilta selville, pääseekö näytöksiin vain Flow-lipulla, mutta olettakaamme näin.

Queer-elokuvien ystäville tarjolla on huippuhyvät valinnat. Freaky Friday -päivänä 12.8. klo 18:30 esityksessä on Gregg Arakin Kaboom (2010), seksinkyllästeinen maailmanlopun teinidystopia, joka kuulemma löyhästi perustuu Arakin omaan nuoruuteen. Traileri.

Osallistuin joitakin vuosia sitten Filmihullun kyselyyn lempielokuvasta ja silloin valintani oli John Cameron Mitchellin Shortbus (2006). Se on osa Sensual Saturdayta, 13.8. klo 17. Elokuvassa seurataan newyorkilaisia nuoria aikuisia, jotka kaikki käsittelevät jollain tavalla seksuaalisuuttaan. Keskiössä on Shortbus-niminen seksiklubi. Olen myös kuunnellut indie-poppiin taipuvaa soundtrackia aika paljon. Traileri.

Lauantai-illassa on vielä viimeisenä herkkuna klo 23:50 Abdellatif Kechichen hieno lesbodraama Adèlen elämä: osat 1 & 2 (2013). Traileri.

Tapahtuma Facebookissa

Orionissa elokuussa: Visconti, Piukat paikat, Ihmemaa Oz

Kirjoitin jo aiemmin Orionin Scola-sarjan elokuvasta Kohtaaminen Roomassa (1977), joka on tulossa vielä kesäkauden puitteissa esitykseen. Elokuussa on myös muutamia muita arkistonäytöksiä, jotka voisivat olla kiinnostavia queer-yleisölle.

1930-luvulle sijoittuva Kadotetut (1969) on Luchino Viscontin näkemys natsismin aikakaudesta. Seksuaalisia perversioita on jälleen luvassa, ja mm. Marlene Dietrich -teemainen drag-esitys. Näytökset ti 9.8. ja la 13.8.

Marilyn Monroen 90-vuotisjuhlasarjassa esitetään mm. mainio ristiinpukeutumisklassikko Piukat paikat (1959). Tony Curtis ja Jack Lemmon pukeutuvat naisiksi paetakseen gangstereita. Loppukaneetti "Nobody's perfect" ilahduttaa yhä. Näytökset la 20.8. ja to 29.9.

Ihmemaa Oz (1939) on pitkään luettu tarinana Dorothyn lesboidentiteetin löytymisestä matkalla queerissä camp-fantasiamaailmassa. "Friend of Dorothy" oli aikoinaan Yhdysvalloissa eufemismi homoseksuaalille. Aiheesta voi lukea esimerkiksi tästä Wikipedian artikkelista. Cinema Homosexualis kirjoittaa John Watersin Desperate Living -elokuvan yhteydestä Ihmemaahan. Ainoa näytös su 21.8.

Kohtaaminen Roomassa Orionissa 7.8. ja 14.8.

Heinäkuussa on hieman hiljaisempaa elokuvarintamalla ja itse ainakin odottelen jo innolla syksyn festivaaleja. R&A:han on tulossa erinomaisia queer-leffoja, mutta niistä lisää sitten elokuussa, kun ohjelmisto julkaistaan.

Orionissa väkeä on käynyt kuitenkin hyvin näin kesähelteilläkin. Elokuun 7. ja 14. päivä luvassa on mielenkiintoinen homoteemainen elokuva Ettore Scolan muistosarjassa. Elokuvassa Kohtaaminen Roomassa (1977) nähdään kaksi Italian suurinta tähteä, Marcello Mastroianni ja Sophia Loren. Elokuvan esittelytekstistä KAVIn sivuilta:

"Loren on Antonietta, kuuden lapsen tunnollinen ja ikääntynyt äiti, joka yrittää toteuttaa äitiyttä ja lapsirunsautta ylistävän fasistihallituksen velvoitteita. Mastroianni on Gabriele, radioselostaja, jota ollaan lähettämässä eristysvangiksi Sardiniaan antifasististen taipumustensa ja homoseksuaalisuutensa vuoksi. (...) Piristävää kyllä tässä elokuvassa homoseksuaali on kerrankin antifasisti, herkkä ja älykäs ihminen, eikä jälleen yksi perverssi, sadomasokistinen raakalainen."

Lesbodraama Love Is Love teatterilevityksessä

Pari vuotta sitten debytoinut, kiinnostava levitysyhtiö Cinemanse tuo sopivasti Pride-viikolle ensi-iltaan amerikkalaisdraaman Love Is Love (2015). Nimi on "suomennos": elokuva on alkuperäiseltä nimeltään Freeheld. Peter Sollettin ohjaama ja Ron Nyswanerin (Philadelphia) käsikirjoittama elokuva kertoo tositarinan naisparista (Julianne Moore ja Ellen Page), jotka kävivät oikeustaistelun tasa-arvoisen perintöoikeuden puolesta. Aiheesta on tehty aiemmin Oscar-palkittu dokumenttielokuva.

Elokuva sai ensi-iltansa Toronton elokuvafestivaaleilla viime vuonna samaan aikaan, kun Roland Emmerichin ilmeisen epäonnistunut Stonewall, jota syytettiin queer-historian valkopesusta (aiheesta esim. The New York Timesin artikkelissa). Muun muassa Indiewire kirjoitti festivaalin aikaan pettymyksestään Hollywoodin tuoreeseen lhbt-elokuvatarjontaan.

Melko nihkeissä arvosteluissa Love Is Lovea on kuvattu mm. yhtäaikaa ajankohtaiseksi ja ajastaan jäljessä olevaksi. Elokuva sai Yhdysvaltain ensi-illan samoihin aikoihin, kun maassa päätettiin samaa sukupuolta olevien avio-oikeudesta. Tunnettu kriitikko Manohla Dargis kutsui elokuvaa epäkiinnostavalla tavalla pieleen menneeksi televisioelokuvaksi. Näin voi päätellä myös ao. trailerista, jonka perusteella luvassa tosiaan on pliisu Tärkeän Aiheen elokuva.

Heinäkuun aikana levitykseen tulevista mainittakoon kesäiset komediat, Julie Delpyn ohjaus Lolo (ensi-ilta 8.7.) sekä kohutusti naisten tähdittämä uudelleenlämmittely kasarielokuvasta Ghostbusters (ensi-ilta 22.7.). Cinemanse tuo 29.7. kankaille Alice Winocourin tyylikkään jännärin Disorder. Elokuun puolella suosikkiohjaajiini kuuluvalta Pedro Almodóvarilta nähdään uusi Julieta (12.8.) ja päästään nauttimaan Patsyn ja Edinan seurasta Todella upeeta -elokuvan myötä (19.8.).

Helsinki Pride ja Queersaatio 27.6.–3.7.

Ensi viikolla alkaa perinteikäs Helsinki Pride. Helsingissä järjestetään samaan aikaan myös kansainvälinen EuroGames-urheilutapahtuma, joka oletettavasti on suunnattu lhbtiq-urheilijoille – tapahtuman nettisivuilta tästä en tosin löytänyt mainintaa. Osa tapahtumista on Priden ja EuroGamesin yhteisiä.

Queersaatio 2016 Queerization on vastatapahtuma kaupallisia elementtejä omaksuneelle ja radikaalia politiikkaa häivyttäneelle Pridelle. Tapahtumaa järjestää Pinkkimusta Helsinki. Viime vuonna pinkkimustat marssivat omana blokkinaan lauantaina Pride-marssilla, mutta tänä vuonna järjestetään kokonaan oma marssi perjantaina.

Queersaatiossa ei ole ainakaan vielä ilmoitettu elokuvatapahtumista. Helsinki Pridessa niitä on jälleen useita (maksullisia jollei toisin mainita):

To 30.6. klo 16:30 ja klo 18:30
Lush Finland -yrityksen järjestämissä näytöksissä esitetään lyhytelokuva Pocałunek (The Kiss). Yhteistyössä Vinokino.

To 30.6. klo 18
Spandex Sapiens -dokumenttielokuvan esitys ja keskustelutilaisuus Kinopalatsissa. Elokuvan sivuosassa nähdään transsukupuolinen show-painija Jessica Love, joka on mukana näytöksen jälkeisessä keskustelussa.

Pe 1.7. klo 18
Ei varsinaisesti elokuvaa mutta elokuvateatterissa: Euroviisukerho OGAE järjestää Orionissa viisu-sing-alongin.

Pe 1.7. klo 18 alkaen
Vinokinon Pridekinossa esitetään urheiluaiheinen dokumentti Game Face (kuva alla) sekä Berlinalen Teddy-palkinnon viime vuonna voittanut brasilialainen fiktioelokuva The Way He Looks.

Pe 1.7. klo 19:30
HeSetan turvapaikanhakijoiden ja pakolaistaustaisten TOGETHER-ryhmä tuotti keväällä 2016 kuusi lyhytelokuvaa, jotka kertovat kuuden turvapaikanhakijan tarinan. Elokuvat esitetään Orionissa. Vapaaehtoinen maksu.

La 2.7. klo 17:45
Andorrassa esitetään lyhytelokuva Camp Belvidere, tekijöitä on paikalla. Vapaaehtoinen maksu.

Viime vuonna suosikkitapahtumani oli (kulkueen pinkkimustan blokin lisäksi) Sinebrychoffin taidemuseon queer-opastus. Tänä vuonna teemana on "Fantasioita" – todennäköisesti erittäin avartavaa! Itse taidan tällä kertaa valita Ateneumin queer-opastuksen.

Ja kannattaa muistaa myös Yle Teeman Pride-tarjonta, hienoja elokuvia on luvassa, mm. Querelle ja  Adèlen elämä – osat 1 & 2.

Alkukesän menovinkit: avantgardea, seksifestivaali ja naistekijöitä

Kesäisin tunnetusti elokuvissa käyminen hiipuu. Kaikenlaista kiinnostavaa on silti yhä tarjolla, joten alla tarjoan joitakin menovinkkejä alkukesään. Lähden itse piakkoin lomailemaan (mm. Toronton queer-elokuvafestivaaleille), joten blogin päivittäminen saattaa jäädä hieman tauolle. Helsinki Priden ohjelmistosta kirjoitan varmaankin juhannusviikolla.

TOIMIVA HIGHSMITH-JÄNNÄRI
Patricia Highsmith on ollut esillä Carol-filmatisoinnin myötä. Orionissa on esillä toinen Highsmithin romaaniin perustuva elokuva, jossa on myös vahvaa queer-tematiikkaa: Anthony Minghellan ohjaama Lahjakas Herra Ripley (1999) pyörii pe 20.5. ja su 22.5. Matt Damon tulkitsee kompleksisen roolin huijarina, joka kiintyy varakkaaseen toveriinsa.

AVANTGARDEA YHDYSVALLOISTA
Samana viikonloppuna, la 21.5., Orionissa on myös uusinta viime syksynä järjestetystä Chelsea Girlsin tuplaprojisoinnista. Kirjoitin Andy Warholin ja Paul Morrisseyn ohjaamasta teoksesta syyskuussa. Kokemus oli ajoittain kerrassaan maaginen, suosittelen avantgarden ystäville.

PUHETTA NAISISTA ELOKUVISSA
Sunnuntaina 22.5. Kino Astra järjestää Töölössä mielenkiintoisen keskustelutilaisuuden naisten rooleista elokuvissa. Nainen puhuu -keskustelutilaisuudessa ovat mukana aina innostavasti ja älykkäästi puhuva tutkija Anu Koivunen, naisnäyttelijöiden asemasta julkista keskustelua herätellyt Elina Knihtilä sekä ohjaaja-käsikirjoittaja Jenni Toivoniemi, joka on mukana naisvetoisessa Tuffi Films -tuotantoyhtiössä. Lisäksi nähdään mm. klassikkoelokuvia, joista on riisuttu kaikki muu paitsi naisten repliikit.

TIEDOSTAVA SEKSIFESTIVAALI
Kesäkuun alkupuolella kutkuttavaa ohjelmaa tarjoaa kolmatta kertaa järjestettävä Wonderlust, monimuotoista ja tiedostavaa seksiä juhliva festivaali. Parina ekana vuonna tunnelma on ollut lämminhenkinen, ja kunnioittavaa käytöstä korostetaan myös festivaalin säännöissä. Elokuvaillan pe 3.6. on kuratoinut vieraaksi saapuva indiepornon tuottaja ja esiintyjä Vex Ashley.

LAPIN VALKEAT YÖT
Sodankylän elokuvajuhlilla on jonkin verran naistekijöitä esillä tänä vuonna. Vieraaksi saapuu ranskalainen Mia Hansen-Løve, jonka uusinta elokuvaa Things to Come on kovasti kehuttu. Suomen ensi-iltansa saa Katja Gauriloffin dokumentti Kuun metsän Kaisa, joka kertoo Gauriloffin isoisoäidistä, kolttasaamelaisesta tarinankertojasta. Lisäksi uuden elokuvan helmissä on teokset Athina Rachel Tsangarilta, Asli Özgeltä ja Rebecca Milleriltä.

KAUPALLISESSA LEVITYKSESSÄ
Todd Haynesin lesbomelodraama Carol, joka tulikin tuossa edellä jo mainituksi, pyörii edelleen ainakin Finnkinolla. Naisohjaajien elokuvia on teattereissa aika hyvin: suosittelen erityisesti ranskalaisen Maïwennin heteroparisuhdedraamaa Huuma (Mon roi). Kiinnostavilta vaikuttavat Susanna Whiten trilleri Hurmaava petturi sekä Jocelyn Moorehousen yltäkylläiseksi kuvailtu The Dressmaker.

Ensi viikolla ensi-iltaan on tulossa Eloïse Langin ja Noémie Saglion "provokatoriseksi komediaksi" tituleerattu Pirullinen pariisitar. Kesäkuun alussa teattereihin saapuu Cannesissa juuri esitetty Jodie Fosterin ohjaama ajankohtaistrilleri Money Monster.

Lisäksi edelleen tarjolla on Naomi Kawasen hieman pliisu Kirsikkapuiden alla, Jennifer Yuh'n ja Alessandro Carlonin animaatio Kung Fu Panda 3, brittinaisten äänioikeustaistelusta kertova Sarah Gavronin ohjaus Suffragette, Mélanie Laurentin ja Cyril Dionin maailmanparannusdokumentti Tomorrow – kohti parempaa huomista sekä Tiina Lymin komediallinen Äkkilähtö.

Seksifilmejä jälleen Teatteri Unionilla 12.–15.5.

Kun blogi on ollut vuoden pystyssä, jotkin tapahtumat pomppaavat tänne jo toista kertaa. Vuosi sitten Helsingin festarikartalle ilmaantui "häpeämätöntä nautintoa" tarjoileva Viva Erotica – suurenmoiset elokuvaorgiat. Paikkana on tänäkin vuonna WHS Teatteri Union, tällä kertaa mukavemmilla, uusituilla tuoleilla.

Lauantaina 14.5. ohjelmassa on ohjaaja Peter Stricklandin valitsemia elokuvia. Stricklandin viimeisintä elokuvaa The Duke of Burgundy esitettiin alkuvuodesta samaisessa teatterissa (kirjoitin siitä tuolloin blogiin). Nyt ilta alkaa tuoreehkolla dokumenttielokuvalla Peter de Rome: the Grandfather of Gay Porn (Ethan Reid, 2014), joka on kiertänyt isoja queer-elokuvafestivaaleja ympäri maailman. Traileri näyttää ihkulta:



16-milliseltä filmiltä nähtävä Thundercrack! (Curt McDowell, 1975) on ehdottoman suositeltava elokuva camp-henkisen queer-irstailun ystäville. Alamo Drafthouse kuvailee elokuvaa: "a gonzo, B-horror-comedy-porno-sleaze-fest-cult-classic from the minds of two late, great underground cult film auteurs, George Kuchar and Curt McDowell."

Cleo Übelmannin Mano Destrasta (1985) kerrotaan esittelytekstissä: "Lesboerotiikan klassikko, joka jättää taatusti jälkensä." Taide-elokuvaan erikoistuneen LUX-levitysyhtiön sivuilla on hieman tarkempi esittelyteksti, jossa todetaan S/M-teemaisen elokuvan sisällöstä mm. "The domina, Cleo Uebelmann herself – cool, detached, competent and precise, sculpts the body of her 'Victim'/'Client' into an aesthetic object."

Festivaalin koko ohjelma siis täällä ja Facebookista tapahtuma löytyy täältä.

David Bowie Orionin valkokankaalla touko-kesäkuussa

Arkistoteatteri Orionissa nähdään 3.5.–7.6. alkuvuodesta edesmenneen David Bowien muistosarja, joka tuo esiin pop-ikonin monipuolisuuden näyttelijänä. Bowien valkokangasurasta voi lukea myös BFI:n sivujen runsaasti kuvitetusta jutusta.

Avausviikolla ohjelmassa on Nicolas Roegin scifitarina The Man Who Fell to Earth (1976) sekä maineikkaan dokumentaristi D. A. Pennebakerin filmaama keikkaelokuva Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1973).

Queer-näkökulmasta kiinnostavia ovat ainakin Tony Scottin tyylikäs The Hunger (1983, kuva yllä), jossa biseksuaalisuus ja vampirismi kietoutuvat perinteikkäästi yhteen, sekä Julian Schnabelin taiteilijaelämäkerta Basquiat (1996), jossa Bowie tulkitsee Andy Warholia.

Kaksi poimintaa afrikkalaiselokuvafestarin ohjelmistosta

Helsinki African Film Festival HAFF järjestetään jälleen Arabian Kino Sherylissä 10.–15.5. Esittelytekstien perusteella nostan kaksi elokuvaa runsaasta tarjonnasta.

Ellong Françoisen ohjaamassa ranskalais-kamerunilaisessa yhteistuotannossa W.A.K.A. (Woman Acts for Her Kid Adam, kuva alla) teemana on äitiys ja seksityö. Indiewiren Shadow and Act -blogi kirjoitti elokuvasta pari vuotta sitten. Näytös ke 11.5. klo 21.40.

Kamoga Hassanin ohjaama Outed – the Painful Reality on ugandalainen elokuva homofobiasta, jota maassa harjoitetaan hyvin raa'alla tavalla valtiotasolla. Draama perustuu tositapaukseen, jossa ugandalaislehti julkaisi homoseksuaaleina pidettyjen ihmisten nimiä ja kuvia. Traileri näyttää aika karulta. Näytös ke 11.5. klo 19.55.