Intohimon mestarit Almodóvar ja Sirk Orionissa syksyn ajan

Orionissa on syksyllä kaksi pitkää retrospektiiviä, joita odotan innolla. Douglas Sirk tunnetaan klassisista Hollywood-melodraamoistaan, joissa hillityt ihmiset käsittelevät kätkettyjä tunteitaan. Espanjalaisen Pedro Almodóvarin elokuvissa taasen ei ole mitään kätkettyä tai hillittyä, päinvastoin. Jotenkin nämä kaksi ohjaajaa sopivat kuitenkin hyvin yhteen sillä kyse on vahvoista, ihmiset valtaavista emootioista, intohimosta.

Almodóvar on ilmeisen queer, hän on käsitellyt useissa elokuvissaan mm. homoseksuaalisuutta, transvestismiä, transsukupuolisuutta ja sadomasokismia, erityisesti hyljeksittyjen, marginaalissa elävien ihmisten kautta.

Vaikea valita mitään yhtä teosta, jota suositella, mutta olkoon se Intohimon laki (La ley del deseo, 1986), jota sarjan esittelyssä kuvaillaan: "kaikkien aikojen hurjimpia homoromansseja". Allekirjoitan kuvailun täysin. Pääosassa nähdään myöhemmin kansainväliseen tähteyteen mm. elokuvallaan Philadelphia (1993) noussut Antonio Banderas. Kun Hollywood vielä tuolloin leikkasin miesten välisen fyysisen läheisyyden pois sovinnaisesta aids-draamasta, oli Banderas ehtinyt Almodóvarin ohjauksessa tehdä jo kaikkea mahdollista.

Toinen suositus voisi olla Yön sisaret (Entre tinieblas, 1982), jossa "[u]skonto lomittuu lesbolaisuuteen Movida-liikkeen lempeässä tilinteossa." En ole itse tätä vielä nähnyt, mutta jo elokuvan juliste on vakuuttava.

Sirkin teoksista queerin tekee erityisesti kielletyn rakkauden teema. Ne olivat myös leimallisesti "naisten elokuvia", nyyhkytarinoita ja sellaisena aliarvostettuja. Orionissakin Sirkin retrospektiivi nähdään vasta nyt ensimmäistä kertaa.

Keskeinen teos sarjassa on Kaikki minkä taivas sallii (All That Heaven Allows, 1955), pääosissa Jane Wyman ja Rock Hudson. Hudson oli studiokauden Hollywoodin tunnetuimpia kaappihomoja, mikä varmasti monilla vaikuttaa myös salattavaa rakkautta käsittelevän elokuvan tulkintoihin. Todd Haynes versioi melodraamaa vähintään yhtä upeassa teoksessaan Kaukana taivaasta (Far from Heaven, 2002), aiheinaan rotujen välinen rakkaus ja homoseksuaalisuus, joita Sirk ei omalla aikakaudellaan voinut samalla lailla kuvata.

Suosittelen Sirkiltä myös omiin lempielokuviini kuuluvaa naistarinaa Suurinta elämässä (Imitation of Life, 1959). Elokuvassa valkoinen nainen palkkaa köyhän mustan naisen kotiapulaisekseen. Molemmat ovat yksinhuoltajia ja heidän tytärtensä kohtalot nousevat myös keskeiseksi juonessa. Juanita Moore on fenomenaalinen roolissaan kaiken kestävänä Anniena.

Pinkkiä ja naisohjaajia Espoo Cinéssä 19.–28.8.

Perjantaina 19.8. alkava Espoo Ciné on jälleen tägännyt elokuviaan ja queer-tarjonta löytyy tunnisteella #pink.

Kahdeksasta elokuvasta olen nähnyt kaksi. Catherine Corsinin Summertime (La belle saison, 2015) kuvaa ranskalaista feminismiä 1970-luvulla ja kahta naista, jotka rakastuvat aktivismin tuoksinnassa. Elokuva edustaa lajia, joka yhdistetään usein Espoo Cinéen: pienimuotoista, ei järisyttävää mutta varsin kelvollista eurodraamaa. Erityisesti nuori Izïa Higelin (s. 1990) oli jotenkin mukavan reipas roolissaan.

Itävaltalainen Tomcat (Kater, 2016) voitti tämän vuoden Berlinalessa Teddy-palkinnon, joka on ehkäpä merkittävin queer-elokuvan palkinto maailmassa. Ja se on kyllä hyvä. Porvarillista parisuhdetta ja rakkauden anatomiaa luotaava elokuva toi minulle eniten mieleen Ruben Östlundin nerokkaan Turistin.

Näkemättä olevista odotan ainakin Hong Khaoun palkittua melodraamaa Lilting (2014), jossa Ben Whishaw'n esittämä Richard yrittää saada yhteyden kuolleen miesystävänsä äitiin.

Pink-elokuvien ulkopuolelle on jäänyt – ehkä vahingossa? – pari elokuvaa. Esen Işıkin ohjaamassa elokuvassa Dog (2015) esittelytekstin mukaan "transsukupuolinen prostituoitu haikailee rakastamansa miehen perään". Kuulostaa aika väsyneeltä idealta, mutta en ole elokuvaa itse vielä nähnyt.

Esittelytekstin perusteella myös itävaltalaisdokumentti Whatever Happened to Gelitin (2016) tarjoaa melko queeriä kamaa: elokuvassa muistellaan neljän homomiehen "tabuja kaatavaa" performanssiryhmää. Jonkinasteista pervoilua lienee tarjolla myös seksuaaliseja fetissejä tarkastelevassa espanjalaiskomediassa Kiki, Love to Love (2016).

Pink-elokuvien ulkopuolelta voin suositella kreikkalaisen Athina Rachel Tsangarin miehisyystutkielmaa Chevalier (2015), jossa lajityyppinä on absurdi komedia. Sopii myös karvaisen mieskauneuden ihailijoille (tosin mitään eksplisiittisen seksuaalista sisältöä elokuvassa ei siis ole).

Naisohjaajista täytyy nostaa esiin myös Lucile Hadžihalilović, jonka edellisestä elokuvasta, loistavasta Innocencestä (2004) on vierähtänyt jo tovi aikaa. Uusi Evolution (2015) vaikuttaa esittelyn perusteella jatkavan Innocencen jalanjäljissä mystisellä, kiehtovalla tunnelmalla.

Muutenkin naisohjaajat ovat Espoo Cinéssä hyvin edustettuna: avajaiselokuvana nähdään Maren Aden komedia Toni Erdmann (2016) ja ohjelmistossa on elokuvia mm. Pernilla Augustilta, Paula Ortizilta, Najwa Najjarilta, Doris Dörrieltä ja Francesca Archibugilta.

Flow-festivaalin elokuvaohjelmisto Rivierassa 12.–14.8.

Kalliossa syksyn aikana avautuva elokuvateatteri ja baari Riviera esittää Flow-festivaalin yhteydessä elokuvia eri teemoilla. Esitysformaattina on bluray tai dvd. En oikein saanut sivuilta selville, pääseekö näytöksiin vain Flow-lipulla, mutta olettakaamme näin.

Queer-elokuvien ystäville tarjolla on huippuhyvät valinnat. Freaky Friday -päivänä 12.8. klo 18:30 esityksessä on Gregg Arakin Kaboom (2010), seksinkyllästeinen maailmanlopun teinidystopia, joka kuulemma löyhästi perustuu Arakin omaan nuoruuteen. Traileri.

Osallistuin joitakin vuosia sitten Filmihullun kyselyyn lempielokuvasta ja silloin valintani oli John Cameron Mitchellin Shortbus (2006). Se on osa Sensual Saturdayta, 13.8. klo 17. Elokuvassa seurataan newyorkilaisia nuoria aikuisia, jotka kaikki käsittelevät jollain tavalla seksuaalisuuttaan. Keskiössä on Shortbus-niminen seksiklubi. Olen myös kuunnellut indie-poppiin taipuvaa soundtrackia aika paljon. Traileri.

Lauantai-illassa on vielä viimeisenä herkkuna klo 23:50 Abdellatif Kechichen hieno lesbodraama Adèlen elämä: osat 1 & 2 (2013). Traileri.

Tapahtuma Facebookissa