maanantai 26. syyskuuta 2016

Tampereella queer-feministisiä elokuvia pe 30.9.

Ensimmäistä kertaa järjestettävällä Tampere Queer Festivalilla nähdään myös elokuvia. Avajaispäivänä perjantaina 30.9. Niagara-elokuvateatterissa esitetään kaksi lyhytelokuvaa – Cool for You (Vika Kirchenbauer, 2016) ja Lucid Noon, Sunset Blush (Alli Logout, 2015) – sekä yksi pitkä elokuva, Mirco (Silvia Chiogna, 2013).

Elokuvista saa lisätietoja tapahtuman kotisivuilta tai Facebook-sivulta löytyvistä linkeistä. Aiheina ovat mm. binäärisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolella eläminen ja vallatussa talossa asuva queer-kollektiivi. Näytöksen jälkeen ilta jatkuu danceoke-bileillä.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Lizzie Bordenin feministiklassikko Born in Flames to 29.9.

UrbanApa X Ateneum 2016 on nykytaiteen festivaali, jossa tällä kertaa teemana on "Community as a Choreographic Practice". Festivaalin taiteellisina johtajina toimivat koreografi Sonya Lindfors sekä tanssija Anniina Jääskeläinen, ja se järjestetään 27.9.–2.10.

Viime vuoden esitysten perusteella suosittelen tapahtumaa erittäin lämpimästi. Tänä vuonna ohjelmistoon kuuluu myös feministisen ja queer-elokuvan klassikko Lizzie Bordenin Born in Flames (1983), jonka näkemistä olen odottanut kovasti. Kyseessä on scifistinen elokuva Yhdysvalloista, jossa  Women's Army tekee feminististä vallankumousta.

Elokuvasta on tänä vuonna ilmestynyt uusi 35 mm:n kopio, jota on esitetty mm. Tukholman Cinemateketissä, mutta en ole vielä saanut festivaalin järjestäjiltä vastausta, miltä formaatilta elokuva nähdään Ateneumissa. Ilmaisnäytös on siis torstaina 29.9. klo 17.45.

Alla traileri ja tarkemmin elokuvasta voi lukea vaikka Anthology Film Archivesin sivuilta tai The New Yorkerista.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Rakkautta & Anarkiaa 15.–25.9.2016

Kävin hiljan läpi koko Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin katalogin ja se oli hengästyttävää, kuten aina. Olen nähnyt elokuvista etukäteen 20 pitkää ja yhden lyhärisarjan kokonaisuudessaan. Merkitsin alustavasti katsottavien listalle nelisenkymmentä nimikettä... On tulossa intensiiviset 11 päivää!

Alla suosituksia ja ennakointia. Jos festivaalin lähestyessä tai sen aikana tulee mieleen lisäsuosituksia, postaan niistä blogin Facebook-sivulle.

Jos suosittelisin vain kolmea


Filmmaker in Focus: Ninja Thyberg
Ruotsalaisohjaaja Thybergin lyhytelokuvakooste on erittäin jännittävä setti hurjan onnistuneita, oivaltavia helmiä. Olin aivan ällikällä lyöty Girls & Boys -elokuvasta, joka parodioi teinielokuvia ja kääntää sukupuoliroolit, trailerissa esimakua. Myös Stallion, erityisesti loppuratkaisullaan, teki jotenkin valtavan onnelliseksi. Kirjoitin näytöksestä festarin tabloidiin, jutun voi lukea verkossa näköisversiosta sivulta 25.


Jacques Martineau & Olivier Ducastel, Paris 05:59 (kuva yllä)
Ah, Théo ja Hugo! Reaaliajassa kulkeva elokuva alkaa seksiklubilta, siirtyy Pariisin kaduille, yöpäivystykseen, kebab-ravintolaan ja aamun ensimmäiseen metroon. Siinä välissä vasta kohdanneet nuorukaiset käyvät läpi tunteiden vyöryn. Kenen vieressä haluaisit istua elokuvateatterissa alkujakson parikymmenminuuttisen orgian aikana?

André Téchiné, Being 17
Jos yllämainitty elokuva tarjoaa tyydytystä heti alkuminuuteiltaan, tämä ranskalaiselokuva antaa tyylikkäästi odottaa. Käsikirjoitus on valtavan viehättävällä tavalla vanhanaikainen: kunnon tarina kiehtovista hahmoista, jotka kehittyvät juonen edetessä. Kirjoitin elokuvan katalogitekstin, mutta mainittakoon vielä tässäkin, että käsikirjoituksessa oli mukana Girlhoodin ja Tomboyn ohjaaja Céline Sciamma.

Näitä odotan itse eniten


Kelly Reichardt, Certain Women (kuva alla)
Amerikkalainen naisohjaaja Reichardt on lempiohjaajani, jos sellainen pitäisi mainita. Paljastettakoon tässä, että kirjoitin katalogitekstin näkemättä elokuvaa, mutta Sundance-arvioiden perusteella odotukset ovat korkealla.


Petr Kazda & Tomáš Weinreb, I, Olga Hepnarová
Tositapahtumiin perustuva tsekkiläiselokuva nuoresta lesbosarjamurhaajanaisesta – what's not to like? Elokuva oli ensi-illassa Berlinalen kilpasarjassa.

Park Chan-wook, The Handmaiden
Sarah Watersin viihdyttäviä lesboepookkeja on filmatisoitu kotimaassaan Iso-Britanniassa aiemmin, nyt vuorossa on eteläkorealainen versio. Elokuvan alkuteoksena on siis Fingersmith-romaani, joka uusimman The Paying Guests -jännärin ohella on suosikkini Watersin tuotannosta. Tässä elokuvaversiossa on kehuttu erityisesti lavastusta: tarina on sijoitettu 1930-luvun Etelä-Koreaan.

Festivaalin queer-tarjonta ja seksuaalisuus-teema


Osa festivaalin queer-tematiikkaa sisältävistä elokuvista on listattu omaan kategoriaansa. Edellämainittujen lisäksi nostan vielä muutaman elokuvan tässä esiin. Ruotsalaisdokumentti Kiki palaa Paris Is Burning (1991) -klassikon kuvaamaan vogue-skeneen ja antaa mielestäni monipuolisen kuvan päähenkilöidensä iloista ja ongelmista.

Toinen ruotsalaiselokuva Girls Lost (kuva alla) on pohdituttava tapaus. Lajityypiltään kyseessä on teinifantasia ja sen juonta on usein kuvailtu siten, että kolme tyttöä muuttuisi pojiksi maagisen kukan avulla. Paitsi että yksi tytöistä on mitä ilmeisimmin transpoika. Elokuva yhdistää mielestäni hieman ongelmallisella tavalla sukupuolen fyysisiin ominaisuuksiin. Myös tästä elokuvasta kirjoitin tabloidiin, juttu sivulla 25.


Jo nähdyistä elokuvista suosittelen itävaltalaista parisuhteen avohaavaa tutkivaa Tomcatia. Lisäksi mainittakoon hyvä amerikkalainen indie-elokuva Little Men, jossa ei ole mitään eksplisiittistä queer-sisältöä sinänsä, mutta ohjaajansa takia saattaa kiinnostaa monia: Ira Sachsin edelliset elokuvat olivat Love Is Strange ja Keep the Lights On.

Oheisohjelmistossa on hieno keskustelusarja, Väestöliiton kanssa toteutettava Kenelle seksi kuuluu?, jossa elokuvien avulla pohditaan seksiä eri vähemmistöryhmien kannalta (mm. vammaiset, nuoret, sukupuolivähemmistöt). Festivaalin pressitilaisuudessa päätösseminaarin juontaja, kansanedustaja Jani Toivola puhui koskettavasti elokuvien merkityksestä identiteetin rakennuksessa. Keskusteluihin liittyvät elokuvat on koottu Let's Talk About Sex! -teeman alle.

Naisohjaajat


Naisohjaajien edustus festivaalilla on paranemaan päin: päätösgaalassa nähdään Mia Hansen-Løven Tämän jälkeen ja Avainelokuvissa on kolme naisohjaajaa, jo edellämainittu Kelly Reichardt, kreikkalainen Athina Rachel Tsangari mainiolla Chevalier-elokuvallaan sekä amerikkalainen Rebecca Miller Maggie's Plan -romkomillaan. Nais- ja tyttötarinoille on myös oma teemansa Mahdottomat tytöt.


Yksi suosikeistani festivaalilla on Rachel Langin komedia Baden Baden (kuva yllä), joka kulkee todella kivasti omintakeisella, rennolla tyylillä. Päähenkilössä on jotain melko hellyyttävää. Katalogitekstiä kirjoittaessa pohdin ehkä vähän ilmeisiä vertailukohtia, mutta nyt tuli mieleen, että Xavier Dolan sopisi fiilikseltään aika hyvin verrokiksi.

Oheistapahtumien puolelta myös erittäin vahva suositus WHS Teatteri Unionilla nähtävään kinokonserttiin, jossa Maya Derenin lyhytelokuvat 1940-luvulta yhdistyvät Jantso Jokelinin musiikkiin. Näin tämän setin keväällä Tampereella ja se toimi erittäin hyvin. Derenin elokuvat ovat hienoimpia avantgarde-teoksia, joita tiedän. Kirjoitin myös keväällä Derenistä Loud Silents -festivaalin verkkosivuille.

Rakkautta & Anarkiaa 2016 Facebookissa