Simuloimatonta seksiä sisältävä elokuva kertoo ihmissuhteista sekä yhteyden löytämisestä itseen ja toisiin. Se kuvaa mielestäni hienosti 2000-luvun alun melakolista ilmapiiriä. Elokuva muotoutui yhdessä näyttelijöiden kanssa, joista kenelläkään ei ollut aiempaa kokemusta eksplisiittisistä seksikohtauksista. Tässä The New York Timesin jutussa kerrotaan elokuvan valmistumisesta.
Mitchell tunnetaan ehkä parhaiten musikaalistaan Hedwig and the Angry Inch, jonka filmatisointi ilmestyi 2001. Viime vuosina Mitchell on mm. näytellyt sivuroolissa Girls-sarjassa sekä viimeistellyt elokuvaansa How to Talk to Girls at Parties, joka saa ensi-iltansa kilpailun ulkopuolella Cannesin elokuvajuhlilla nyt toukokuussa.
Pride-sarja alkaa jo toukokuussa Can't Stop the Music (1980) -sing-along-näytöksellä. Itse en ole sitä vielä nähnyt. Ilmeisen kökösti toteutettu elokuva on jonkinlaisessa camp-maineessa ja sitä on esitetty esimerkiksi Lontoon Flare-festivaalilla. Tämä Slash Filmin artikkeli kertoo elokuvan taustoista ja erityisesti avoimesti homoseksuaalin tuottaja Allan Carrin näkemyksistä.
Kesäkuussa sarjaan on kytketty Alvar Aalto ja Filmistudio Projektio -sarjan kaksi 30-lukulaista queer-elokuvaa: saksalainen Mädchen in Uniform (kuva yllä) on lesboelokuvan klassikko ja Runoilijan veren on ohjannut monilahjakkuus, 1900-luvun suuriin taiteilijoihin kuulunut Jean Cocteau.
Kesän muusta ohjelmistosta mainittakoon Selma Vilhusen keppihevoselokuva Hobbyhorse Revolution (2017), jota olen aiemminkin suositellut. Erikoisnäytös on ke 31.5.
