tiistai 17. lokakuuta 2017

Syksyn menoja: Cinemaissí, Vinokino, Tuntematon, jne.

Erinäisten kiireiden takia blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle, joten laitetaanpa nyt kerralla isompi satsi vinkkejä.

Festivaaleja: Cinemaissí


Tällä viikolla Helsingissä järjestetään Latinalaisen Amerikan elokuviin keskittyvä Cinemaissí-festivaali. Bongasin ohjelmistosta kaksi pitkää elokuvaa ja yhden lyhärin, joissa keskeisissä rooleissa on homomiehiä. Kuubalainen Santa & Andrés kertoo vallankumouksellisen maalaistytön ja vastavallankumouksellisen homokirjailijan kohtaamisesta vuonna 1983. Elokuvaa on esitetty mm. Toronton ja San Sebastianin festivaaleilla

Amat Escalanten ohjaamassa body horror -jännärissä La région salvaje (The Untamed) naisella on yhteys jonkinlaiseen seksuaalista nautintoa tuottavaan hirviöön. Guardianin Peter Bradshaw antoi neljä tähteä Venetsiassa ensi-iltansa saaneelle elokuvalle.

About Love -lyhytelokuvakoosteessa esitetään Ruptures (ou André et Gabriel), joka "kertoo Gabrielin ja tämän entisen poikaystävän Andrén yllättävästä kohtaamisesta Pariisissa 10 vuoden jälkeen."

Festivaaleja: Vinokino


Vinokinoa vietetään tällä viikolla Turussa, ja Helsinkiin festivaali rantautuu 9.–12.11. Kysyin festivaalin järjestäjiltä eräästä asiasta, joka minua on häirinnyt viime vuosina: esitystekniikasta. Ymmärrän, että tämä ei ole kaikkia kiinnostava asia, mutta alustukseksi kerrottakoon, että olen tänäkin vuonna nähnyt 90 prosenttia pitkistä elokuvista elokuvateatterissa, eli olen kiinnostunut sisällön lisäksi myös elokuvateatterikokemuksesta.

Vinokinosta minulle siis kerrottiin, että heillä elokuvia ei esitetä nykyisellä elokuvateatteriformaatilla DCP:llä (digital cinema package). DCP-formaatti korvasi salien digitalisoitumisen myötä 35 mm:n filmikopiot ja on siis elokuvateatteristandardi. En saanut vastausta siihen, mitä formaattia Vinokinossa käytetään, mutta esimerkiksi viime Pridekinon kokemuksen myötä arvelisin, että kyseessä on dvd-esitystä vastaava laatu. Andorrassa kuvan kaikilla reunoilla oli harmaat palkit, mikä itselleni on melkein itse kuvanlaatua häiritsevämpi asia.

Hieman vaikea on ymmärtää, miksi elokuvia ei haluttaisi esittää paremmalta laadulta. Isoin osa kustannuksista on kuitenkin esityskorvauksia ja itse kopioiden liikuttelu on halvempaa kuin aiemmin: DCP voidaan toimittaa kovalevyllä tai nykyään siirtää elokuvateattereihin myös verkon kautta (siinä missä filmikopiot painoivat helposti noin 20 kg ja maksoivat maltaita liikutella maasta toiseen).

Sitten itse elokuviin. Ykkössuositukseni festivaaleille on Anna Muylaertin ohjaama brasilialaiselokuva Don't Call Me Son (2016), jonka näin viime vuonna Berlinalessa. Olisipa tällaisia teinielokuvia enemmän! Sukupuolinormeja rikkova, homo/hetero-binääristä piittaamaton päähenkilö Pierre joutuu tuskailemaan aikuistumisen kanssa erityisessä tilanteessa, kun hänelle selviää, että hänen äitinsä onkin kidnapannut hänet ja siskonsa heidän ollessaan pieniä. Saippuasarjamaisen tilanteen sijaan energinen elokuva keskittyy Pierren identiteettikysymyksiin.

Helsingissä aiemmin esitettyjä elokuvia ovat Paris 05:59 (R&A 2016) ja The Duke of Burgundy (R&A 2015, WHS Teatteri Union 2016), joita molempia suosittelen myös. Lauantaina 11.11. festivaali bilettää jälleen yhdessä Peijakas!-klubin kanssa.

Uusi kotimainen: Tuntematon


Aiemmin tässä kuussa ensiesityksensä sai Wille Hyvösen ohjaama ja Hyvösen ja Johannes Ekholmin käsikirjoittama "postgenre"-elokuva Tuntematon, joka "kyseenalaistaa hegemonista maskuliinisuutta ja kansallisidentiteettiä suomalainen elokuvamaailma näyttämönään." Muunsukupuoliseksi identifioituvasta Hyvösestä ja elokuvasta kirjoitti HS:n Nyt-liite.

Elokuva esitetään WHS Teatteri Unionissa keskiviikkona 8.11. ja Rivierassa torstaina 9.11. ja lauantaina 18.11. sekä Midnight Movie -näytöksenä lauantaina 4.11.


Tulossa marraskuussa


Perjantaina 3.11. teatteriensi-iltansa saa ihana brittielokuva God's Own Country, joka otettiin syyskuussa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla innostuneesti vastaan. Kirjoitin elokuvasta festivaalin katalogiin.

Orionin koko syyskauden ohjelmistosta kirjoitin elokuussa. Tuloillaan on vielä mm. Velvet Goldmine -sing-along, Almodóvar-retron toinen osa, Viktor ja Viktoria -versioinnit sekä ilmaiset LUX-näytökset, joissa mukana on AIDS-aktivismidraama BPM (Beats per Minute), yksi vuoden parhaista elokuvista.