keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Suuri Rakkautta & Anarkiaa -blogaus

Olen viime päivät käynyt läpi Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin (17.–27.9.) hengästyttävää katalogia. Paristakymmenestä jo näkemästäni elokuvasta poimin neljä suositusta, ja lisäksi listaan viisi ennalta kiinnostavaa elokuvaa.

Yksi huomio ensin: Naisista kertovat elokuvat ja naisten ohjaamat elokuvat ovat aina vaan vähemmistössä, myös festivaaleilla. R&A:ssa ei tänä vuonna ole gaalanäytösten ja avainelokuvien joukossa yhtään naisen ohjaamaa elokuvaa. Naisohjaajat puuttuvat myös mm. Indie Darlings from USA ja Maailmojen rakentajat -sarjoista. Eniten hämmästyttää, että Pohjolan huiput -sarjassa naisohjaajia on ainoastaan lyhärinäytöksissä – vaikka esimerkiksi Ruotsissa elokuva-alan tasa-arvoon on jo vuosia panostettu.

Monia kiinnostavia elokuvia festivaalilta toki löytyy, kannattaa käyttää aikaa ohjelmiston selailuun!

Sitten niitä suosituksia:


Espoo Cinén tapaan R&A tägää queer-teemaiset elokuvat, tässä linkki listaan. Ja tässä omat suositukseni niistä: 


Laura Bispuri, Sworn Virgin
Alba Rohrwacher tulkitsee herkällä tavalla albanialaista Markia, joka teininä vihittiin mieheksi paikallisen "vannoutuneiden neitsyiden" perinteen mukaan. Kirjoitin elokuvasta katalogitekstin, joka löytyy yo. linkistä.

Lina Mannheimer, The Ceremony
Dokumentti ranskalaisesta pitkän linjan dominasta, yli 80-vuotiaasta Catherine Robbe-Grillet'stä (aka Jeanne de Berg). Haastattelin festivaaleilla vierailevaa ohjaajaa festivaalin lehteen. Hän on ajatellut aihettaan syvällisesti, joten elokuvan jälkeisestä keskustelusta tulee varmasti kiinnostava.


Peter Strickland, The Duke of Burgundy
Tyylikäs ja tyylitelty elokuva kertoo sadomasokistisessa suhteessa elävästä naisparista huumaavalla tavalla. Naisten välinen monitulkintainen leikki herättää varmasti keskustelua näytöksen jälkeen.

Justin Simien, Dear White People
Satiirinen indiehitti kuvaa mustien ja valkoisten nuorten suhteita mustien näkökulmasta. Yksi päähenkilöistä on homo (kuvassa keskellä), ja tapetilla on erityisesti identiteetin rakentaminen suhteessa yhteisöön.

Näkemättä, mutta vaikuttavat kiinnostavilta:


Alanté Kavaïté, The Summer of Sangaile
Tätä tyttörakkauselokuvaa katalogiteksti kuvailee "Liettuan omaksi Adèlen elämäksi" ja ohjaaja on tulossa vieraaksi.

Paul Weitz, Grandma
Veteraaninäyttelijä Lily Tomlinin roolisuoritusta jenkki-indiessä on kehuttu. Tomlin esittää boheemia mummoa, jonka naisystävä on kuollut ja joka päätyy road tripille lapsenlapsensa kanssa.

Carol Morley, The Falling
Tytöt pyörtyilevät toistensa päälle englantilaisessa sisäoppilaitoksessa. What more do you need?


Sebastián Silva, Nasty Baby
Chileläisohjaajan Brooklyniin sijoittuva elokuva ei kuulosta siltä perinteiseltä homopari-hankkii-lapsen-elokuvalta: "Pitkään elokuva on yhtä söpö kuin Freddyn kissa, sitten se testaa katsojan sietokykyä myös sen suhteen, voiko tätä pitää komediana ja voiko näistä päähenkilöistä edes pitää. Variety kutsui poliittisesti epäkorrektia elokuvaa suorastaan rumaksi."

Abel Ferrara, Pasolini
Willem Dafoe tulkitsee kontroversiaalia italialaisohjaajaa amerikkalaisen Abel Ferraran elokuvassa, joka sijoittuu elokuvan Salò eli Sodoman 120 päivää valmistumisen aikaan.